Markkasen Maraton 2024 DNF
Intro:
Ilmoittauduin Markkaselle mukaan vajaata viikkoa ennen kisaa eli heti, kun takatalvi toi 10-20cm lunta ja kisaaminen alkoi näyttää sopivan märältä ja kurjalta. Olin jo aiemmin tiedustellut Alcatrazin Soutajien joukkuelta, sopiiko liittyä mukaan, jos on mahdollisuus lähteä. Sain vielä 'Alcatraz kutsuu, kuuleeko Blister' -radioviestiin hyväkymiskuittauksen, joten kamoja kasaan.
Varsinainen vitkastelun syy oli vasempaa polvea vaivannut oireilu, jossa vääränlainen askel tai kiertokuormitus tuottaa vihlaisevaa kipua. Jo viime syksystä alkaen polven sisäsyrjällä on ollut ajoittaista veto- tai puristusarkuutta, joka on tuntunut esimerkiksi syväkyykyssä paineena polven sisäpuolen jänteen kiinnityskohdissa tai polven nivelpinnassa lievänä kipuna. Pahimmillaan polvi on mennyt lyhyeksi hetkeksi lukkoon, joka on auennut parilla hitaammalla askeleella tai sitten polven kierrolla ja ojentelulla. Välillä oire tuntuu useiden minuttien ajan kitkana tai karheutena polvessa.
Polvinivelen selkeämpi oireilu alkoi pian sen jälkeen, kun yritin nostaa juoksukilsoja normaalitasolle 8 viikon juoksutauon jälkeen. Sen syynä ei ollut aiemmin alkanut polvijänteen vaiva, vaan oikea isovarvas, joka paleltui Loppiaisrogainessa. Kudosvaurioitunut varvas turposi eikä pariin kuukauteen kestänyt juoksuaskeleen tuottamaa painetta. Jo suht hyvin parantunut varpaan iho meni vielä uudelleen rakoille saunassa: löylyn kuuma vesihyöry tuotti herkkän ihon alueelle palovamman. Varvas on päästään edelleen arvella, mutta kestää taas juoksua.
Markkasen ilmoittautuminen odotti siis ensin isovarvasta ja sitten polvea. Pudotin maaliskuun loppupuolella polven toistuvan oireilun takia juoksulenkit 3-5km tasolle. Pidin silloin osallistumista melko epätodennäköisenä. Lähdin huhtikuun alussa nostamaan lenkkien pituutta ja tein tavallista enemmän venyttelyä ja putkirullausta. Markkasta edeltäneenä viikonloppuna polvi kesti varsin pienin oireiluin yhteensä noin 6,5h kevyttä lenkkeilyä Nuuksion poluilla, joten uskalsin ilmoittautua startatakseni neljättä kertaa karkumatkalle.
Kolmannen ja osaltamme onnistuneen yrityksen (vuoden 2023 raportti) jälkeen oli todennäköistä, että haasteesta olisi tehty taas vaikeampi.
Kisan lyhyt esittely löytyy vuoden 2021 Markkasen maratonin raportilta. Synkkään Syysunelmaan verrattuna osallistuminen on siltä osin helppoa, että sopivia karttoja ei tarvitse itse haalia, vaan sellaisen voi odottaa saavansa järjestäjältä lähdössä ja lisää löytyvän matkan edetessä. Yllätyksellisiä elementtejä on molemmissa ja myös jonkin verran ns. bingorasteja kuten kaatunut puu suolla, jossa on kymmenittäin kaatuneita puita limittäin ja lomittain.
Kisa-alueesta ei Markkasella ole oikeastaan mitään ennakkotietoa eikä tietoa reitin pituudesta. Eräs somessa julkaistu muokattu karttapalanen viittasi Vihdin Rokokallioon, muttei voinut tietää, oliko se silkkaa hämäystä. Lähtöpaikka ilmoitetaan noin päivää ennen, mutta sekään ei tarkoita, että kisa sieltä oikeasti alkaisi. Sen tiesimme, että Petikkoon jättäisimme auton ja drop-bagin lavalle. Markkasella ei voi olla lainkaan varma, tuleeko kassiansa näkemään kisan aikana, joten mitään oikeasti tärkeää sinne ei kannata laittaa. Nyt taisivat eräät kokemattomat konnat erehtyä laittamaan lamppunsa dropbagiin. Emme tähän virheeseen kokeneina kelmeinä sortuneet.
Varusteista arvoin lähinnä sopivia kenkiä. Varpaalle lestiltään tilava tossu olisi ollut mukavin paleltunelle varpaalle, mutta päädyin silti laittamaan jalkaan VJ XTRM2:t, joissa on pitävä pohja ja hyvä nappula. Vaikka kaupungista takatalven lumet olivat jo kadonneet, maastossa lunta, märkiä kallioita ja sulamisvesiä olisi. Oletusarvoisesti edessä olisi maastorämpimistä. Päivällä olisi melko lämmintä, mutta iltaa kohti tulisi mahdollisesti pientä vesisadetta, joten lähdin pitkillä trikoilla ja kerraston paidalla. Liivissä oli 12h energian ohella tuulitakki, kuoritakki, varahanskat, EA-varusteita sekä 'vapaavalintainen esine, jolla voit esittää alibin' (ei kuitenkaan tarvittu kisassa). Dropbagiin laitoin toiset tossut, paksumman takin sekä toiset varahanskat ja extraenergiat.
Markkasen Maratonin tiivistetty raportti:
Dropbag jätettiin Petikossa peräkärryyn ja starttasimme omalla vuorollamme klo 12. Ei karttaa?! Saimme vain ohjeen, mihinpäin lähteä juoksemaan. Odotimme löytävämme jotain nauhoista tehtyä rataa tai vastaava prologi-yllätystä, mutta päädyimmekin auton kyytiin, joka jätti meidät Vehkalan asemalle. Ohjeissa ollut HSL-appi varusteena tulikin ihan oikeasti tarpeeseen. Vielä hymyilevän konnajoukon mukana siirryimme junalla Malminkartanoon.
Taka-alalla useita tuttuja kelmejä odottelemassa seuraavaa junaa.
Malminkartanosta ensimmäinen kartta oletettavasti löytyisi tunnelin suuaukon itäpuolelta. Arvasimme eteläpään, mutta kun sieltä ei mitään löytynyt, hakeuduimme pohjoispään suuaukolle ja täältä pusikosta karttapalanen löytyikin. Ensimmäiset rastit edustivat perinteistä, melko äärimmilleen viritettyä bingolinjaa. Havaitsimme pian, ettei rastia kannattanut etsiä juuri rastiympyrästä. Kirjat saattoivat hyvin löytyä jostain rastiympyrän ulkopuolelta. Pahimmat bingorastit kuten Paloheinän täyttömäki ja sen jälkeinen kaatunut puu suolla sumputtivat kymmeniä kelmejä haravoimaan samaa rastia. Alkumatkasta juoksuvauhdilla ei siten saanut pituutta kelmiletkaan. Lämmin kuitenkin tuli spurttipätkien aikana, sillä aurinko helli kisaajia.
Tuuripeliä kysyneestä rastinotosta huolimatta matka eteni vauhdikkaasti alkumatkan tievoittoisilla rastiväleillä. Matkan aikana polvi oireili muutaman kerran ja jouduin hidastamaan vauhtia hetkellisesti. Enemmän vaiva tuntui tempoilevassa urbaanijuoksussa kuin maastossa, vaikka maastossa tulee enemmän erilaisia kiertoja polveen.
Alkumatkan melko lyhyet rastivälit ja urbaanimpi ulkoilutiehölkkä muuttui rastin 17 jälkeen metsämaastoksi. Lunta oli maastossa paikoin reilusti. Heti ensimmäinen suo oli todella märkä - polku oli jossain syvällä veden alla - tossut kastuivat tarpoessamme, vaikka kiersimme reunoja pitkin. Tyttömäen kalliolla ollut rasti (18) osoittautui erittäin vaikeaksi, edes viereisiltä kallioilta ei löytynyt sopivaa koloa kivikosta, vaikka paikalla oli taas kymmenkunta kelmiä etsimässä. Jätimme sen kirjarastin väliin noin 20 minuutin kiertelyn jälkeen ja jatkoimme matkaa.
Tyttömäen kiviä koluttiin urakalla. Kartalla näkyy GPS-jäljet 15min hännällä. Lähettimiä oli yksi per joukkue eli etsijöitä oli enemmän ja kallio haravoitiin siis hyvin huolella. Kenties se kirja siellä jossain lumen alla jonkun kiven kolossa oli. Rasti oli kartassamme pisteessä, jossa olemme (Soutajat). Otin siinä kohdassa olleista kivistä kuvan ja jatkoimme sitten länteen. Oravat (Sausas) luovutti hiukan meitä ennen lähtien kiertämään pohjoisen kautta.
Etenimme hetkittäin kärjessä, välillä taas Raihnaiset (Lehtonen & Maksimainen) ja Oravat (Tomi & co). Joitain pätkiä mentiin kiltisti kaikki yhdessä jonossa (kuten kuvassa alempana). Seuraavat rastit sentään taas löytyivät, kunhan etsiskeli riittävän väljästi rastipisteen ympäriltä. Odilammen pohjoispään rastilla saimme rämpiä tulvivassa ruovikossa. Rasti löytyi koivun juurelta länsireunalta, vaikka kartasta olisi voinut tulkita toisinkin. Perään tuli pieni tiesiirtymä, mikä oli paikallaan, jotta sain varpaisiin ja jalkapohjiin tuntoaistin palaamaan.
Ajatustoiminta taisi kuitenkin tuossa jäisessä vedessä tarpoessa jäähtyä liikaa, sillä yhden selvän pummin tein tiehölköttelyn jälkeen. Etsimme jonkin aikaa rinnekatajaa väärältä mäeltä (se seikka, ettei siinä rinteessä ollut yhtään katajaa, ei suoraan tarkoittanut, että olimme väärällä mäellä, sillä kirja olisi voinut hyvin löytyä myös jonkun käkkäräisen männyn juurelta). Kahta seuraavaa rastia ei kukaan kärkitiimeistä löytänyt. Koska meillä ei ollut seuraavaa karttaa, Kalajärven kallioita pitkään haravoituamme turvauduimme puhelintiedusteluun. Selvisi, että rastin viejällä oli ollut eri kartta (eri rastipisteet) kuin meillä.
Juurakkoja kierrettiin laajalla alueella - tosin rasti oli nyt vahingossa eri paikassa kuin ympyrä.
Vihjekartan avulla karttakätkö löytyi erään männyn juurelta ja matka jatkui. Oravien tiimi ehti tässä välissä kutistua yhteen kelmiin. Liukastelu lumisten ja liukkaiden rinteiden alaspäin alkoi tuntua minulla alaselässä, joka alkoi mennä jumiin ja hyvän juoksuasennon pitäminen vaati keskittymistä. Taisi joku muukin kelmeistä valitella selkäänsä. Vankilassa on kenties ollut heikot core-treenit?
Seuraavat rastit 25-26 löytyivät suht helpolla - kunhan presidentilliseksi kuvaillulla Stubbmossenilla ymmärsi, että 'ojan päällä' oleva kirja löytyy ojan vieressä olevalta jyrkänteeltä narussa roikkumassa. Letka jatkoi matkaansa, Kaurasuolla taisi kaikilla unohtua kompassin katselu ja koko jono nautiskeli rämpimisestä pidempään kuin olisi ollut tarpeen.
Aikaa oli kulunut jo noin 9 tuntia, eikä dropbagista ollut vielä mitään havaintoa. Vähän ennen Kaitalampea kaivoin vauhdissa lampun päähän. Kaitalammen länsireunalta löytyi seuraava karttakätkö (27 'nojapuu') ja sitten kartan 8A rastilta 29 dropbag. Pääsimme kärjessä Velskolaan syömään kisan 5v-juhlien mutakakkua ja prinsessaleivoksia. Sipsit upposivat sitäkin paremmin kelmien kesteissä. Paljas vesikin kelpasi pizzapalan kyytipoikana - ei vain paremman juoman puutteessa, vaan koska vesipisteitä oli ollut matkalla vain yksi ja sekin Odilammen reunalla, missä tuskin kenenkään teki mieli juoda kylmissään kauheasti kylmää vettä.
Ehdimme Velskolassa hyvän aikaa tankkailla, kunnes saimme seuraavan kartan - ne olivat jääneet raatotaksin kyytiin. Useampi kelmi hyytyi tähän ansaan, ensin makeaa ja spisejä mahan täydeltä ja tähän päälle hidas kangistuminen hikisissä vaatteissa uutta karttaa odotellessa. Minuutit myös hupenivat uhkaavasti, pakoaikaa oli jäljellä vain pari tuntia ja epätoivo kasvoi.
Seuraava kartta.
Muita kelmejä ei lähtenyt heti peräämme kohti reitin hienoimpia maastoja - joskaan pimeällä ei nyt kovin kauaksi nähnyt. Arvelimme, ettemme ehdi edes tämän karttapalan loppuun, vaan 32:lla on aika (12h täynnä) ja palaamme sitten nöyrinä Velskolaan tietä pitkin.
Rasti 30 oli perinteinen jyrkänteen kouluaminen etsien kiviparia alta, rinteestä ja lopuksi päältä. Rasti 31 'rosvobaari' oli pimeälläkin hieno kohde kiviportaineen. Pitkin Urjan rantaa juostaan Nuuksio Trail 70 Ultrassa (uudempi reititys), mutta pimeällä sekin polku tuntui erilaiselta ja ihan uudelta. Urjan komeat jyrkänteetkin tuntuivat pimeällä normaalia korkeammilta tai sitten se oli vain taival, joka painoi jaloissa. Könysin jyrkänteiden välistä rantaan nappaamaan kuvan kirjasta rantakuusen juurella. Aika oli täynnä ja pakomatka oli loppunut - DNF.
Analyysi:
Gepsiin tuli 12 tunnin pakomatkan aikana 64,5km (2023: 69km). Mukana ei ole alun junamatkaa ja siihen käytettyä aikaa. Vaikka kisa oli melko myöhään keväällä (27.4.2024), oli takatalven takia lunta maastossa. Tämä hidasti matkaa suhteessa vuoteen 2023, mutta isoin jarru oli kyllä melko korkea bingorastien määrä. Haravoidessa suota kun ei matka pahemmin taitu.
Keskisyke oli 118. Sykevyön lähettimen paristo hyytyi kesken matkan, joten loppumatka tuli vain rannesykkeenä (selvästi epätarkempi minulla). Samaa tasoa syke oli kuin kahtena edellisenä vuotena (114 ja 118). Juostessa rastivälejä syke tuntui olevan VK1-alueella, mutta rastien haku pudotti keskisykettä. Polvi vaivasi melko vähän etenemistä, jumitteleva alaselkä hidasti jo polvea enemmän juoksuvauhtia lopussa. Kenties tässä vielä voi ajatella juoksevansa polku-ultria, jos suunta olisi nyt parempaan päin polven kanssa.
Markkanen tarjoili lumen ja märän maaston ohella useita epätoivon hetkiä konnille. 5v-juhlakisasta oli varmasti tarkoituksella tehty haastava. Yhden kartan vaihtuminen vääräksi oli harmillinen vahinko, samoin loppumatkan karttojen odottelu vähien minuuttien huvetessa. Nämä lannistivat joidenkin kelmien pakoinnon. Muutama 'kaatunut puu suolla' sopiikin tapahtuman luonteeseen, mutta olisi kuitenkin mielekkäämpää, jos kutakuinkin kaikki rastit löytyisivät jostain rastiympyrän alueelta tai pääosin jopa sen rastiympyrän keskeltä. Tällä tarkkuudella olisi edelleen mahdollista, että jyrkännerastin kirja voi olla jyrkänteen alla, päällä tai jossain hyllyllä - mikä olisi ihan riittävä rymyämishaaste.
Yllätyksellisen kisan saisi toteutettua varmasti hiukan pienemmälläkin logistiikalla siten, että auto ja dropbag jätetään julkisilla saavutettavissa olevaan paikkaan, starttiin siirrytään suoraan HSL:n avulla (vaikka hiukan pidempikin matka kuin muutama pysäkinväli) ja sitten reitin loppupää ja mahdollinen maali (ehkä sellainen nyt oli - kukaan ei sinne päässyt) on sitten jossain melko lähellä kelmien autoja. Maalin voi ylipäätään pystyttää vasta sitten, jos joku kelmi ehtii dropbagille ja siten, että on teoreettinen mahdollisuus ehtiä myös maaliin.
Kakkua tuli kaikille - niillekin, jotka eivät Velskolaan saakka ehtineet. Toivottaen tälle kisalle jatkoa kelmit lusivat taas yhden vuoden häkissä.
Kiitämme järjestäjien pyyteetöntä tarmoa koluta erilaisia soita ja jyrkänteitä, kisaa edeltävää rastien viennin ja karttojen säätöä sekä kisapäivän juhlatarjoiluja, logistiikkaa ja raatotaksikuskailua!
WWW-sivut: https://volvomarkkanen.sillisatama.fi
GPS-seuranta aka kelmien nilkkapannat: https://www.tulospalvelu.fi/gps/2024markkanen/
Kuusi Urjan rannassa ja viimeinen löydetty kirja (32)