NUTS Karhunkierros 2021 DNF

Tavoite ja ennakkovalmistelut:

Siirsin kisapaikan viime vuodelta, joten päätavoite oli ottaa kisasta pitkä treeni matkalla kohti kahden sadan mailin Nuts300-retkeilyä. Tiedossa oli, että Juuso tavoittelee reittiennätystä ja että Tomi lähtee myös vauhdilla liikkeelle. Hyvällä juoksulla olisi ollut mahdollisuus tavoitella kolmatta sijaa. Tein myös väliaikavertailua omista ajoista 2018 ja 2019 sekä 2019 oma vs. Eskelinen. Tein laskelman, mitä alle 20h loppuaika vaatisi. Keventelin treenikuormaa ennen kisaa melko lailla normaalisti.

Kisan kulku:

Lähtöpaikka oli tänä vuonna väljemmällä hiihtostadionilla, mistä saatiin vähän lisää nousumetrejä. Oli selvää, ettei Juuson ennätysvauhteihin ollut mitään asiaa enkä edes lähtenyt seuraaviin peeseihin. Mielestäni aloitin maltilla, mutta jo ekoissa Rukan ja Valtavaaran nousuissa ja laskuissa tuntui jaloissa, etteivät ole normaalissa iskussa. Sykkeet huitelivat vk2:n puolella ylämäissä, vaikka kävelin pääosin - etenemisvauhtiin nähden oudon korkealla. Jarruttelu jyrkissä alamäissä sai etureidet heti jumiin. Konttaiselle tulin tunnissa, juoksin läpi ottamatta lisää nestettä.

Hain Konttaisen jälkeen helpommilla tie- ja polkupätkillä juoksuun normaalia menoa. Basecampille pääsin suunnilleen samassa ajassa kuin 2019. Täytin pullon ja jatkoin nopeasti eteenpäin, mutta kun jalat eivät tuntuneet kovin eloisilta, jätin jo tässä vaiheessa PB-toiveen ja yritin vain jatkaa omaa juoksua maltilla eteenpäin. Keskisykkeet olivat koko ajan tavoitealueen yläpuolella, vaikka vauhti oli tavoitteen alapuolella. Jossain Kitkan varrella Polar Vantage V2 tilttasi ensimmäisen kerran ja datat katosivat. Kello boottasi itsensä parin minuutin päästä uudelleen ja vielä monta kertaa kisan aikana, vaikka jätin gpx-jäljen reittiseurannan pois päältä. Toistuvan tilttaamisen syytä en tiedä - raportoin tuon kyllä Polarille, ehkä vastaavat.

Jalkoihin ei löytynyt kepeyttä edes neulaspätkillä Oulangan molemmin puolin, vaikka näillä pätkillä olen yleensä edennyt vahvasti. Oulangan huolto oli tehokas ja lähdin siitä alle minuutin Tero Yli-Kyynyn perään. Edellä menevien selkiä ei kuitenkaan tullut pitkään aikaan vastaan, koska oma vauhti ei ollut kovin kummoinen. Hiukan yhden ohituksen jäljeen noin 9km ennen Hautajärven kääntöpistettä Juuso tuli vastaan yksin eli Tomi ei ollut siinä vauhdissa mukana (eli Juuso oli n 2h minua edellä). En tiennyt, että Tomi oli joutunut keskeyttämään. En myöskään ollut varma, montako kisaajaa on edelläni. Juuri ennen Hautajärveä tuli vastaan sijoilla 2.-4. edenneet muutaman minuutin välein eli arvelin olevani näitä juoksijoita 6-12min perässä. Aikaa Hautajärvelle meni 10min enemmän kuin 2019,

Hautajärvellä tein taas nopean huollon ja lähdin tunnustelemaan, onnistuuko selkien metsästys. Taaskaan edellä menevien selkiä ei tullut näköpiiriin - vastaan tuli vain menomatkalla olevia perusmatkalaisia. Neulaspätkät kulkivat hölkäten palatessa, mutta kävelin aika lailla kaikki tekniset pätkät jalkoja säästellen. Mietin vakavasti ennen Oulankaa keskeyttäväni, jos en näe edessäni ketään muuta, koska motivaatio oli jossain määrin hukassa ja alkoi vaikuttaa siltä, että vauhti vain hiipuu. Ilta alkoi viilentyä. Oma energiataso laski lämpötilan kanssa samaa tahtia kohti nollaa.

Oulangassa käytin epätavallisen pitkän ajan eli 10 minuuttia huollossa miettiessäni, mitä teen ja mikä olisi järkevää. Team Rabin Heikki oli saapunut huoltoon hiukan ennen minua - en vaivautunut kyselemään, paljonko olemme perässä sijoja 2. ja 3. Heikki oli myös hiukan epävarma jaloistaan, mutta päätti jatkaa. Pakkasin energiat liiviin, otin kuumaa vettä ja urheilujuomaa lötköihin sekä tuulitakin. Päätin vielä kokeilla, miten kulkee. Voisinhan palata tarvittaessa.

Lähdin pari minuuttia Heikin perään. Neulaspätkällä sain hölköteltyä Heikin kiinni. Kävelimme yhdessä pitkän kumpuilevan nousun ja totesimme, että tulee pitkä yö edetä Basecampille, jonne matkanteko todennäköisesti molemmilta päättyisi. Siirryin ylämäen jälkeen hetkeksi edelle ja yritin vaihtaa juoksuun vielä kerran. Mäen taittuessa alamäeksi oli pakko vaihtaa takaisin kävelyyn. Etureidet pehmenivät paljon nopeammin kuin ajattelin ja jouduin jo astelemaan kaikki jyrkät pätkät. Heikki sai kiinni. Puimme ensin takit ja sitten toiset päälle, mutta silti oli varsin vaikea pitää lämpöä yllä.

Matka Basecampille tuntui kestävän ikuisuuden. Etenemisvauhtimme oli alle 4 km/h. Alamäissä en voinut edetä etuperin - tuli vahvasti mieleen kaksi via dolorosaa eli aiempi KK 2018 ja TransGranCanaria. Vasen polvi ja oikea akilles alkoivat kipeytyä peruutustyylillä alamäkiä edetessä ja oli kylmä yö. Fiksuinta oli tällä kertaa jättää kisa kesken.

Analyysi:

Väliaikojen vertailua aiempiin (etapit ilman huollossa käytettyä aikaa):

Startti - Konttainen 1:00:09 (pari min enemmän kuin 2018 ja 2019, mutta nyt tuli hiukan extraa lähdöstä hiihtostadionilta)

Konttainen - Basecamp 1:51:28 (ihan sama kuin 2019, 1 min hitaammin kuin 2018)

Basecamp - Oulanka 3:41:48 (pari min hitaammin kuin 2019, 11 min hitaammin kuin 2018)

Oulanka - Hautajärvi 3:17:33 (4 min hitaammin kuin 2019, 3 min hitaammin kuin 2018)

Puolivälin aika: 9:54:43 (2019 9:46, 2018 9:37 eli n 8 min hitaammin kuin onnistunut 2019)

Hautajärvi - Oulanka 3:23:24 (10 min hitaammin kuin 2019, 17min nopeammin kuin 2018 jolloin meno hyytyi aiemmin)

Oulanka - Basecamp 6:19:09 (2h 22min hitaammin kuin 2019, 1h 13 hitaammin kuin 2018 eli romahdin pahemmin tässä)

Täysin varma en ole, mikä oli syynä heikkoon kulkuun. Voisin keksiä monia mahdollisia suht kuluneista kengistä alkaen. Koronarokotuksesta oli reilu viikko ja joillain se oli laskenut hetkellisesti suorituskykyä, vaikken itse havainnut mitään sivuvaikutuksia ja treenasin samana päivänä alkuillasta Yasso-vetojakin radalla. Rasvatessa hiertymille herkkiä paikkoja noin 30min ennen lähtöä löysin punkin nivusista, joka oli varmaankin tullut jo vuorokautta aiemmin torstain aamulenkillä. Tämä hiukan sotki lähtövalmistelua. Kisan alla yöunet jäivät lyhyeksi, kun tein to-iltana vielä töitä puolenyön aikaan läppärillä ja paikkasin työviikosta puuttuvaa perjantaita.

Rehellisin ja todennäköisin vastaus etureisien osalta on, että verttitreeniä ja jyrkkämäkistä pitkää lenkkiä oli alla liian vähän. Juoksukilsoja oli hiukan enemmän kuin 2019 alkuvuoden aikana, mutta pääosin kerättynä lyhyistä 6-12km lenkeistä ja muutamista n 30km pitkiksistä. Kun oli hyvä talvi, pitkiä pk-lenkkejä tuli retkiluisteltua ja hiihdettyä ja sitten pääsikin jo maantiepyörällä ajamaan. Ainoa selvästi pidempi veto jalan oli Markkasen Maraton (13h). Verttitreeniä oli vähän, muutamia keskimäärin 30min treenejä korkeuseroltaan vaatimattomassa (16m) Westendin lähimäessä, jota pitäisi jaksaa loopata pitkään, että se toisi riittävää rasitusta reisille.

Syketaso jää mysteeriksi. Polarin oikuttelun takia en tiedä, millä sykkeillä tarkasti juoksin - alkumatka oli selvästi vk1:llä - tallessa on vain 4h kävelyä lopusta. Hyvä treenituntien kokonaismäärä (alkuvuosi 15-20h/vk) ei suoraan korreloi hyvän juoksukunnon kanssa ja mielessäni oli väärä arvio sopivasta vauhdista. Ns. vanhoilla pohjilla ei tässä kisassa kantanut ilman spesifiä treeniä.

Energiataso pääsi myös hiipumaan kuten 2018 vetäessäni ensimmäisellä satamailisella Basecampin jälkeen liian lujaa, mutta hiipuminen tapahtui nyt hiukan myöhemmin eli vasta Oulangan jälkeen eikä ennen sitä. En usko, että geelit olisivat muuttaneet paljon tilannetta suhteessa marmelaadiin, ei tullut etovaa oloa missään vaiheessa. Energiataso vain laski. Etureisi-alamäkitreenin puutteen ohella pitää tulkita, että alkuvauhti oli kisapäivän suorituskykyyn nähden liian lujaa, vaikkei vauhdin puolesta meno ollut kovempaa kuin 2019. Nyt vauhti romahti pahasti jo Oulanka-Basecamp-välillä, ja tässä nopeasti kypsyi päätös keskeyttää. 2018 meni kävellen n 6h Basecampilta maaliin ja 2019 juoksupainotteisesti n 3,5h. Nyt olisi mennyt ehkä 6-10h tai jopa konttaamiseksi, jos olisi jatkanut?

Vaikka kokemus oli ihan muuta kuin odotin (helppo ja mukava satamailinen), treenikisana KK oli hyvä palautus maan pinnalle. Tuplasti pidemmän Nuts300-kisan osalta pitää nyt hetki käyttää miettimiseen, miten sen haasteen aikoo selättää. Ei tule lähdettyä siihen kisaan liian itsevarmana, että olisi vahva pohja vanhoista ultrista.