Markkasen Maratonin pakoretki 2022

Intro:

Kirjoitin lyhyen esittelyn Markkasen maratonista 2021 raportilla. Kisa on omaleimainen, seikkailullinen suunnistus 12h aikarajalla. Hakemuksia 2022 editioon houkuteltiin pitkin alkuvuotta jättämään sopivan hämäräperäisin videoin ja viestein. Kun pari viikkoa TGC2022:n ultralta jalat vaikuttivat suht palautuneilta, laitoin oman radioaakkosin koodatun lyhyen viestin ja sain siihen samana iltana jo kuittauksen. Kun ensimmäinen yritys päättyi varsin jäätävässä sadekelissä aikarajan täyttymiseen ennen ehtimistä edes odotettuun "puolivälin" huoltoon, oli sekin hyvä (?) syy lähteä kisaan. Tavoite oli ehtiä maaliin 12 tunnissa. Arvelin, että edellisen kisan perusteella haastetta on hiukan helpotettu, mutta tuskin vapaus kelmeille ilmaiseksi koittaa.

Markkasen Maratonin kulku:

Puhelimeen kilahti pe iltana klo 22 vinkki, että dropbag kannattaa käydä jättämässä Swinghillin päälle eräälle peräkärrylle ennen starttia klo 12.00. Lisätietoa keikasta luvattiin löytyvän Haltiasta kahvion tiskiltä. Sisällä kehotettiin liikkumaan varovasti ja vain oman vuoron aikaan. Jätin dropbagin kärrylle 11.50. Yritin tunnistaa klo 12, oliko tiskin vierustalla ketään epämääräistä henkilöä. Ei näkynyt. Tein pienen kierroksen. Kun ei muuallakaan näkenyt ketään kelmimäistä, marssin sitten tiskille ostamaan korvapuustin ja kysyin muina miehinä vähän käytettyä Volvoa. Naispuolinen kassa löi koneeseen korvapuustin sekä ojensi sen ohella paperikassin. Tavallinen kansalainen oli selvästi lahjottu toimimaan kelmien apuna.

Kassista löytyi GPS ja paperinpalanen, jossa oli lyhyt ohje sekä Solvallan satelliittikuva ja "Obstacles do not block the path, they are the path". Ohjeen mukaan piti seurata katkoviivaa ympyrälle, jossa olisi lisätietoa. Muuten hyvä, mutta kartassa ei ollut katkoviivaa eikä ympyrää (tai sellaiseksi saattoi ajatella Solvalla urheilukentän keskellä olevan futiskentän ympärän). Tutkin karttaa valoa vasten mahdollista salaista mustetta etsien ja ettei pussin sisällä ole jotain muuta vihjettä. Arvaukseni olivat 'obstacle' (betoniporsas, aita tms) tai futiskentän keskipiste. Harhailin tovin parkkiksella. Futiskentän keskipisteen tienoilta löytyi muitakin kelmejä (ennen ja jälkeen startanneita, 5min välein). Tutkimme huolella juoksuradan aitojen pinoa. Ei mitään. Lähdin takaisin alas tutkimaan opiston vanhan rakennuksen ympärillä olevia työmaa-aitoja ja silloin puhelimeen kilahti vinkki eli palanen maastokarttaa. Seuraavassa viestissä oli tieto myönnetystä 15min lisäajasta (olikohan sitten jollain merkittynä oikea ympyrä, kun puhelimeen tulleessa viestissä puhuttiin viranomaisten kyberhäirinnästä ja että osa ohjeista oli puutteellisia?).

Ensimmäinen rastiympyrä löytyi hiukan kentän takaa metsän puolelta. Rastipisteessä oli puussa kiinni kartanpalanen, jossa oli seuraavan rastin paikka. Kello oli jo yli puoli yhden. Virallista kisa-aikaa oli vierähtänyt yli puoli tuntia, siitä osa kartan ja ohjeiden ihmettelyyn sisätiloissa, osa epämääräiseen harhailuun kartanpalalla. Oli kiva päästä niin sanotusti oikeasti liikkeelle.

Vaikka muistisuunnistuksen rastivälit olivat suht lyhyitä, suunnistus oli vähän takkuista ja tuli turhia suuntavirheitä. Yritin mennä muistilla, mutta otin aina varmuuden vuoksi kännykällä kuvan kartasta. Tätä leikkiä jatkui viitisen rastia periaatteella vuoron perään jossain rinteen päällä ja jossain alarinteessä, kunnes ensimmäinen varsinainen kisakartta löytyi näköalatasanteen alta. Varsinaisen kartan kanssa homma alkoi sujumaan paremmin, kun mittakaavasta sai paremmin otetta. Kaivoin myös peukalokompassin taskusta.

Hankikanto oli kisan aikana vaihtelevaa. Monin paikoin pystyi kävelemään hangen päällä, välillä upotti 5-10cm ja muutamissa kohdissa selvästi enemmän. Kisan alussa avoimilla paikoilla oli rapea pinta, mutta iltapäivän edetessä näissä paikoissa pinta pehmeni ja muuttui hiukan upottavammaksi. Paras taktiikka oli kävellä tai juosta hiipivällä askeleella. Kartan poluista suosituimmat olivat hyväpohjaisia, joskin hiukan jäisiä. Etäämpänä suosituista parkkipaikoista olevia polkuja ei välttämättä edes erottanut lumesta tai ne eivät ainakaan olleet mitenkään tamppautuneet koviksi.

Aurinko paisteli ja oli varsin lämmin, joten hanskat ja buff kulkivat liivin taskussa. Sipaus aurinkorasvaa poskille oli oikein hyvä veto tähän kisaan. Varsinaisilta rasteilta löytyvää kirjallisuutta dokumentoin kännykän kameralla.

Sain matkan varrella muutamia kelmejä kiinni, jotka olivat startanneet aiemmin tai nopeammin päässeet kiinni varsinainen kisakarttaan. Samoihin kelmeihin törmäsi rasteilla, koska rastipisteen haku vei usein hetken aikaa. Suhteessa vuoteen 2021 oli nauhoja laitettu näkyvämmin ja suurin osa rasteista löytyi ihan rastiympäryrän keskeltä.

Tein pääsääntöisesti omia reitinvalintoja. Osin olivat nopeampia, osa taas hitaampia. Jotkut paatuneimmat kelmit tulkitsivat suht liberaalisti kieltoa liikkua jäillä. Muutama liikkui rannan suuntaisesti, mutta kiersi jään puolella esteitä kuten jyrkänteitä. Joitain suoria järvien ylityksiäkin tapahtui, vaikka virkavallan valvovasta silmästä oli varoitettu.

Swinghillin vieressä kätköllä 9 'aarrearkku' oli tällä kertaa numerolukko, jonka koodi piti hankkia pienellä lisätehtävällä. Rastilla oli ensimmäinen vesipiste. Laskin kompassin maahan ja siihenhän se jäi. Huomasin sen vasta juostuani yli 5min, samaan aikaan joku ystävällinen kelmi jo ilmoittelikin nähneesnä sen arkulla. Arvelin, että pimeällä sitä tulisi ikävä, joten oli paras kääntyä takaisin ja kivuta vielä kerran Swinghillin päälle. Noin vartti meni gps-seurannan perusteella tähän. Pari seuraavaa rastia löytyi hyvin, kunnes Raatosuon 'taksitolpalta' lähdin toisen kelmin kanssa samaa matkaa.

Sanoin, että ajattelin mennä suunnalla Sikolammelle ja katsoa sen pohjoispuolella, olisiko itään kohti Iso-Holmaa vievä polku juostavaa. Juttelimme eri kisoista ja kisasuunnitelmista ja lammen kierto venähti ylipitkäksi. Osuimme länsi-itä-suuntaisen polun sijasta luode-kaakko-suuntaiselle polulle, mutta se käänsi kulkusuuntaamme toiset 45 astetta lisää. Kulkemattomasta polusta ei apua ollut. Päätimme tähdätä siis pitkin hankia Iso-Holman rantaa kohti, siellä lienee tallattua polku. Vastaan tuli hiukan pitkulainen lampi. Lammen rannassa vastarannalla näkyi kalliot - ahaa, nuo ovat varmaan Sarvilammen vastarannan jyrkänteet - päättelimme väärin ja etenimme entistä kauemmaksi etelään. Ihmettelin, että oma kompassi näyttää outoa suuntaa, mutta vasta parin muun konnan näkeminen herätti meidät. Tajusimme olevamme Holma-Saarijävellä. Tästä tuli monta kilometriä ja noin 20 minuuttia ylimääräistä. Vaikka onkin mukava jutella, pitäisi ajatus kumminkin pitää rastivälin toteutuksessa.

Kohtalaiseksi yllätykseksi dropbag-huolto tuli noin puolivälissä eli kuuden tunnin paikkeilla vastaan. Tarjolla oli vettä ja erilaista energiaa pakeneville kelmeille sekä seuraava kartta (taas hiukan eri mittakaavassa). Sain seuraavien 2-3 rastin aikana kiinni CM:n ja Lupuksen. Lupus pelasti yhdeltä koukulta, kun vinkkasivat, että rasti oli 20m taaksepäin ja "itärinteen mänty" olikin melko vaatimaton pieni kuusi. Keskityin liiaksi löytämään katseellani jotain mäntyä kuusimetsäisestä rinteestä.

Etenin hiukan Lupusta nopeammin seuraavat rastivälit. Auringonlasku oli hieno. Rastipisteitä oli sijoiteltu ahkerasti korkeiden mäkien päälle tai rinteisiin siten, että kaikki saivat varmasti sitä ihastella. Ilta alkoi hämärtyä. Törmäsimme taas Lupuksen kanssa etsiessäni yhtä rasteista, joka ei ollut mäellä vaan keko suolla. Viereinen Korpinkallion jyrkänne oli todella iso, joten oli helppo arvioida hiukan väärin etäisyys siihen ja etsiä rastia hiukan liian pohjoisesta. GPS-jäljestä mitaten kiertelin korpisuolla olevia lukuisia kekoja n 13 minuuttia, viimeiset 4-5min yhdessä Lupuksen kanssa. Lupus kaivoi otsalampun esiin ja sen avulla hämärästä kuusikosta löytyi heijasinnauhan pala ja oikea lumen peittämä piehkö keko.

Kisan loppu edettiinkin sitten hyvin samaa tahtia tehden joitain eri reitinvalintoja. Kätkö 25 löytyi haravaoimalla kallionkoloa, vaikka sen heijastinnauha olikin tipahtanut hankeen. Nostin nauhan ylös kivelle seuraavia varten. Vähän pidemmällä rastivälillä 29-30 kadotin paikkani peruskartalla ja jonkin aikaa hiukan haravoitua maastoa, kunnes sain isommalta suolta itseni kiinni. Seuraavalla välillä Lupus vuorostaan veti pitkäksi yhden polun, joten rastilla 31 olimme taas yhtä aikaa.

Rastilta 32 löytyi kirja, odotin löytäväni uuden kartan. Kaivelin aiempia karttoja tarkistaakseni, ettei jollain niistä ole rasti 33. Lupus saapui ja ihmettelimme hetken yhdessä, kunnes keksimme, että muutaman metrin päässä on toinen heijastinnauha. Kartta 10 olisi viimeinen. Maali olisi Kattilassa. Ensin kartan pohoisreunaan, sitten maalin ohi eteläreunaan ja takaisin pohjoisreunalle. Arvelimme, että aika ei tule riittämään, vaikka olikin vartti ylimääristä ja näin kävikin. Viimeisellä rastilla oli minulla aikaa 2min. Tulin viimeiseltä rastilta hiukan kovempaa juosten maaliin, mutta olin 15min myöhässä. 10min myöhemmin startannut Lupus jäi noin 7-8min aikarajasta.

Häkki heilahti. Tuli toisen kerran DNF, vaikka läpäisy oli nyt mahdollisuuksien rajoissa. Kaksi kelmiä ehti aikarajan puitteissa maaliin ja vapauteen. Gepsiin tuli 63,1km / 1615 nousumetriä (2021: 54,6km ja 1415m).

Analyysi:

Keskisyke oli aivan sama kuin vuotta aiemmin 118. Tavaomainen rogaineen, kun välillä tulee hidasteltua ja luettua karttaa, ei kovin korkea ultrajuoksuihin nähden. Matkaa tuli kuitenkin enemmän. 2021 pimeys ilman kunnon otsalamppua (odotti dropbagissa) hidasti lopussa kovasti etenemistä. Nyt oli kunnon lamppu heti startissa varalla ja olisi sen nyt saanut dropbagistakin.

Reipasta juoksua tuli vähäisillä tiepätkillä tai paremmilla kovaksi tampatuilla poluilla. Vaihtelevan hankikannon takia oli parempi kävellä tai kevyesti hölkätä eikä juosta. Alaselkä väsyi tai ei tykännyt niistä yllättävistä notkahduksista, kun jäinen pintakerros äkillisesti pettää 5-10cm täyden painon tullessa yhdelle jalalle. Vauhdin lisääminen olisi ollut kuluttavampaa.

Kätköjen hakuun kului nyt vähemmän aikaa kuin 2021 ja vain tuota muurahaispesää hain pitkään. Suunnistuksellisesti tuli kuitenkin taas liikaa virheitä. Nappisuorituksella olisi säästänyt n 40-50min. Puolet, jos olisin ollut keskellä päivää hereillä sillä suht helpolla välillä. Täysin virheettä tuskin kukaan eteni peruskartalla näin pitkää matkaa.

Vaatetusta oli juuri sopivasti. Energiasta kului suurin osa. Reserviä oli vielä maalissa 3 tunnin edestä. Nestettä kului reilu 2 litraa 12 tunnin aikana.

Ensimmäinen yritys katkesi pahasti kesken. Toinen oli melko lähellä. Ehkä kolmas kerta toden sanoo. Mahdolliseen seuraavaan kertaa lienee paras varautua odottaen uusia mutkia ja juonia, jottei onnistuineita pakoja tule liiaksi.

Onnittelut kahdelle vapauden ansainneelle kelmille!

Kisasivu: https://volvomarkkanen.sillisatama.fi

GPS-seuranta aka kelmien nilkkapannat: http://www.tulospalvelu.fi/gps/2022markkanen/