SM-Rogaining 24h 2022

Intro

Mitä on rogaining:

Rogaine tai rogaining on 2-5 hengen joukkuelaji, jota kutsutaan suomeksi myös retkisuunnistukseksi. Rasteja voi kiertää vapaavalintaisessa järjestyksessä. Voittaja on eniten pisteitä määräajassa kerännyt joukkue. Kisojen pituudet vaihtelevat tunnista 24 tuntiin.

Rastipisteet ovat tyypillisesti melko selkeissä maaston kohteissa. Usein niiden joukossa on samalla alueen luontokohteita kuten korkeita kallioita näkymineen tai komeimpia siirtolohkareita. Suunnistuskisoihin verrattuna rogassa rastlilippu on yleensä sijoitettu mäen päälle eikä rinteeseen johonkin nenään tai notkoon. Kisojen välillä on eroa, minkä verran rasteja on suoraan polkujen ja teiden varsilla, minkä verran metsässä.

Reitin suunnittelu on tärkeä vaihe. Kisakartan saa ennen starttia reitin miettimistä varten. Yleensä yksikään joukkue ei pysty hakemaan kaikkia rasteja määräajassa. Eri rastit antavat eri pistemääriä, joten ei ole helppo löytää optimaalista reittiä suunnitteluajan puitteissa (1-3h). Paras reitti voi olla erilainen taitavalle suunnistajalle kuin kovalle juoksijalle, joka kiertelee mielummin teitä ja polkuja pitkin. Liika ahnehtiminen ei kannata. Suunniteltu reitti olisi hyvä ehtiä kisan aikarajassa kiertämään, sillä aikarajan ylitys tuo pistesakkoja.

Suunnistustausta:

Suunnistus on ollut ensimmäinen varsinainen urheilulaji, jota harrastin seurassa. Liityin sukulaisten kannustamana Helsingin Suunnistajiin 90-luvun puolivälissä, kun eno lahjoitti nastarit. Ajoin pyörällä Brobackaan HS:n taitorasteille ja kerroin haluavani liittyä seuraan. Sain käteeni käyräkartan (eli kartta, jossa on pelkät korkeuskäyrät). Peesaamalla joitain muita pääsin radan puoliväliin, mutta sitten tipuin. Hyvä, että löysin ylipäätään takaisin majalle - yhtään rastia en löytänyt.

Koska suunnistustaitoni oli varsin heikko tai ei se ainakaan ollut likimainkaan juoksuvauhdin tasolla, H18-sarjan kisoissa tuli useita eksymisiä kartan ulkopuolelle. Parin vuoden harrastamisen jälkeen laji jäi vähemmälle huomiolle: vuoteen muutamia iltarasteja ja vaihtelevia tuloksia Jukolan viestissä HS:n joukkueissa 5.-15. Suunnistusajattelu eli taito lukea karttaa ja maastoa hiljalleen kehittyi ja isojen virheiden määrä väheni.

Hankituista suunnistustaidoista oli hyötyä aloitettuani 2003 seikkailu-urheilun yhdessä muiden Team Duron perustajien kanssa. Ekassa pitkässä Matkasport 36h -kisassa tein alkupuolellla hienon oikaisun, jonka ansioista siirryimme kisan johtoon - mutta sitten tuli melonnassa iso virhe ja pyöräosuuden keskellä yhdellä suunnistus-questilla lähdin 180 astetta väärään suuntaan ja juoksin taas itseni ulos kartalta. Suunnistuksessa oli pitkään vaikea hyväksyä, että suunnistustaito ei pärjää juoksuvauhdille.

Suunnistusharrastus on jatkunut kaikkien muiden kestävyyslajien rinnalla. Nykyisin suunnistan puolisoni kotiseurassa eli Rasti-Jyryssä. Kilpailulisenssiä en ole lunastanut aikuisten sarjoihinkuin vuonna 2011 SM-viestiin osallistuakseni. Käytin silloin osuuteeni Lakeaharjun rinteen syherökartalla tuplasti aikaa nopeimpaan verrattuna (tarkistin tulokset: Jani Lakanen 54min, olin 2. osuuden kolmanneksi viimeinen ajalla 1h 43 min). Aika kaukana liikun kansallisesta kärjestä, mutta taidot riittävät oikein hyvin Jukolan viestin letka- tai urajuoksuun tai rogaamiseen.

24h SM-rogaining:

Ensimmäinen rogaine Duron tiimille oli Virossa jossain 8h-kisassa 2004 - taso oli kova ja olimme tulosten puolivälissä, vaikka mielestämme juoksimme hyvin. Tulihan sitä pummittua. Jouduimme myös jättämään useita suunniteltuja rasteja väliin ehtiäksemme maaliin. Team Duron kisarogaamiset jäivät hetkeksi siihen.

Minä ja usein muitakin Team Durosta on ollut mukana Loppiaisrogainessa vuodesta 2009. Olen kiertänyt muitakin 2-8h rogaine-kisoja sekä pidempinä kisoina 4 kertaa Synkkää Syysunelmaa (ei ole rogaamista, mutta suunnistukseltaan on rogan kaltaista).

Viralliseen 24h SM-kisaan en ollut koskaan aikaisemmin osallistunut eikä Team Duro joukkueena. Vuoden 2022 SM-kisan järjestäjissä oli kahden eri sukupolven seikkailu-urheilijoita ja Sulkavan Partalansaarelle luvattiin mielenkiintoista kisaa. Laitoimme siten Team Duron ilmoittautumisen sisään tammikuun lopulla ajatuksella, että katsotaan Nuts300:n jälkeen, olenko juoksukunnossa vai lähdetäänkö vain retkeillen kokeilemaan 24-kisaa.

Omat jalat vaikuttivat Nuts300-kisasta hyvin palautuneilta, mutta Team Duron kisaparini joutui kuitenkin jalkavaivan takia toteamaan pari viikkoa ennen kisaa, ettei uskalla lähteä 24h-kisaan. Laitoin pikaisesti viestejä useille eri henkilöille. Osalla oli muita kisoja mielessä ja jotkut hiukan empivät lähteä parikseni eli sain sellaisia 'last option' vastauksia.

Ilokseni kisapariksi löytyi minua kokeneempi ja useamman SM-mitalin voittanut rogaaja Manu Humppi. Olin aiemmin vuodesta jo viestitellyt hänen kanssaan Karjalan kannaksen peruuntuineeseen rogaine-kisaan osallistumisesta.

Kiitos Manun sain lähteä kisaan hyvällä joukkueella, ja olimmekin yksi kilpailun ennakkosuosikeista. Yhdessä emme kuitenkaan ehtineet treenata ja tapasimme ensimmäistä kertaa ylipäätään vasta kisapaikalla.

Tiimit Free Adventure ja Lupus Extreme olivat myös nostettu ehdolle kärkeen, eikä syyttä: 24h rogista paljon kokemusta ja menestystä kummallakin tiimillä. Vauhdin puolesta oletettavasti näille pärjäisimme, mutta suunnistustaidolla voittaa nopeasti, jos tekee suunnistusvirhettä. Lupuksen Jannen pari vaihtui vielä ihan kisan alla. Hän sai parikseen Jussi Lehtosen - tämä nosti aseteleman kärkisijan osalta vielä mielenkiintoisemmaksi.

Kyydin Sulkavalle ja kisapaikalle sain Hannes Pasaselta, joka oli mukana Juha Jumiskon kanssa - kumpikin myös ensimmäistä kertaa 24h-rogassa. Nämä kokeneet polku-ultraajat kuuluivat myös ehdottomasti kisan ennakkosuosikkeihin.

Lähimmme perjantaina iltapäivällä ajelemaan - minulle ensimmäistä kertaa Teslan kyydissä, jee! Ehdin illalla juuri hakea kisakansliasta kilpailunumerot valmiiksi ennen aamua. Teltat pystytettiin hiekkakentälle. Keittelin Trangialla pastoja, kun Manu saapui Tampereelta.

Reitin suunnittelu

Paratalansaari jakaanuu karkeasti katsoen kolmeen isoon lohkoon. Etukäteen olin arvellut, että koko saaren ehtii kiertämään kisassa ja rasteja on varmasti siten koko saaren alueella. Saari ei ole yhtenäinen, vaan vesistöjen rikkoma. Saarella oli myös useita niemiä, jotka olisivat pussinperiä. Ohjeiden perusteella tiesimme, että swimrun-kisaa ei ole tulossa, vaan vesistöjä saa ylittää vain karttaan merkityistä paikoista, joisa on 50-150cm vettä. Uimapatjoista tai muista kellukkeista ei tarvinnut välittää.

Kisakarttojen ohella saimme yhden kartan suunnittelua varten. Manun tekniikkana oli pisteyttää rastit nuppineuloilla kolmella eri värillä: isot pisteet, keskikasti ja vähiten pisteitä antavat. Sitten ihmeteltiin, miten olisi eniten pisteitä tarjolla ja lähdettiin hahmottelemaan reittiä narun avulla. Tekniikka oli minulle uusi, mutta periaatteen tiesin.

Sopivan reitin löytäminen ei ollut lainkaan helppo tehtävä, sillä rasteja oli reilusti enemmän kuin ehtisimme hakea. Poimimme mahdollisimman paljon kymmenen pisteen rasteja. Varsin pian saimme rungon kasaan eli kiertäisimme vastapäivään saarta tehden useampia kaarroksia ja lenkkejä. Teimme muutamia optioita ja mietimme oikaisuja. Katsoimme narusta pituuden linnuntietä - taulukosta katsoen Manun arvioon sopivalla hihavakiokertoimella reitin pituus olisi kuljettuna n 135-140km.

Kävimme vielä uudellen reittiä läpi miettien, missä olemme pimeällä eli kisan puolivälin. Reitin puolivälin alue eli saaren eteläpää tuntui hankalimmalta. Tarjolla oli paljon isoja pisteitä (rastit 7B, 9F, 8H, 8G, 10C, 6B, 10G). Niiden kiertoon löytyi eri vaihtoehtoja, muttei yhtä ylivertaista. Mietimme, että 8G:n ja 10C:n voisi hakea myös myöhemmin valoisalla. Arvoimme pitkään, mikä olisi paras - jokaisessa yhdistelmässä tuntui tulevan pitkiä ja hitaita välejä tai isoja kiertoja. Lopulta pidimme ensimmäisen hahmotelmamme. Jäljensimme vielä suunnittelukartasta reitit kisakartoille piirtäen ajatellun reitin yliviivaustussilla.

Kisan kulku

Startissa fiilis oli hyvä. Suunniteltu reitti vaikutti hyvältä. Manun mittatekniikan ansiosta ei tarvinnut arvailla, paljonko matkaa on edessä. Omalla piirtelytekniikallani olen usein lähtenyt matkaan tietämättä yhtään, miten pitkän reitin olen itselleni piirtänyt.

Olimme etukäteen jutelleet, että kisa on sen verran pitkä, ettei alussa kannata juosta jalkoja alta. Startin jälkeen näkisimme, miten moni lähtee kiertämään rasteja samaan suuntaan vastapäivään tehden alussa pienen kaarron.

Osa tiimeistä lähti myötäpäivään, mutta enemmän taisi lähteä kanssamme vastapäivään. Kaikki vastapäivään läheneet eivät kuitenkaan aloittaneet kaarrolla etelään. Saimme vetää letkaa alussa. Perässämme tulivat Rahnaiset Ukot (eli Jumisko & Pasanen) sekä Free Adventure eli Vapa-veljespari vetoköyden kanssa. Etenimme tiellä hiukan nopeammin kuin Jumisko ja Pasanen, mutta ero oli pieni. Free Adventure jäi hiukan jälkeen. Mikä tahansa lyhyt hidastelu tuli, niin olimme kasassa tai näköetäisyydella taas.

Pienen niemen kärjessä olleen 4J:n jälkeen taitoin karttaa huolimattomasti ja tein samaistusvirheen. Lähdin n 500m liian aikaisin oikaisemaan metsään (kartta alla) ja tuli yhden ylimääräisen mäenharjanteen ylitys. Raihnaiset Ukot pääsivät tässä edellemme, mutta kuittasimme pian virheeni rastinotossa, kun löysimme 9I-rastille suoremmin. Lupus Extreme oli käynyt siellä noin 30min aiemmin, mutta sitä emme tietenkään tienneet. Rogassa on melko tietämätön kisan tilanteesta, jos ja kun tiimit hajoavat eri reiteille.

Sateen takia maasto oli märkää. Kengät olivat siten nopeasti läpimärät, joten ei tarvinnut miettiä, vältteleekö soita. Haimme siten vain kaksi pistettä antavan 2J:n, se oli meillä optiona.

Etukäteen mietin, onko 10B oikeasti ihan vain sillan reunakaiteessa - mutta siitä se rastilippu löytyi - seikkailukisoissa tällainen rasti todennäköisemmin olisi roikkumassa jossain rakenteissa sillan alla.

Etenimme 10B:n siltarastin jälkeen vielä useita välejä Raihnaisten Ukkojen kanssa suht samaa vauhtia, kunnes rastivälillä 8F-6H taisimme onnistua paremmin. Ei se meiltäkään ihan sukkana mennyt, vaan hidastelimme matkalla. Olin kuitenkin melko varma käyrien muodoista ja löysimme rastille suoraan.

Matka eteni hyvin ja toteutimme pääsääntöisesti suunniteltuja reitinvalintoja. Joitain muutoksia teimme lennosta sen perusteella, miltä metsä näytti - hitaalta vai nopealta edetä eli kannattiko oikoa vai kiertää teitä pitkin.

10E oli ensimmmäinen optiona ollut rasti, jonka jätimme pois. Se olisi ollut edestakainen pisto. Jälkikäteen ajateltuna se olisi kuitenkin kannattanut hakea, koska rastille asti meni polku.

Kartalle oli merkitty vesistöjen ylityksiä. Hyödynsimme näitä juoksumatkaa lyhentääksemme. Joissain ylityksissä vettä oli vain puoleen sääreen asti, syvimmmässä kahlattiin rintaa myöten. Vesi oli lämmintä. Ylitysten ja sateen takia vaatteet pysyivät märkinä.

Kanttarelleja löysimme muutamasta paikasta todella runsaasti - kummankin olisi tehnyt mieli jäädä keräämään. Tunnustelimme myös hiukan toistemme sienitietämystä - kehnäsieniä ja haperoita. Ruostekärpässieni (eli minulle renkaaton) taisi olla Manulle uusi tuttavuus. Jäi vielä kuitenkin epäselväksi, kumpi meistä olisi enemmän löytänyt syötäviä sieniä.

Pidimme noin 10,5h paikkeilla ensimmäisen tauon. Kaivoimme otsalamput ja siirsimme energiaa juoksuliivin takaa etutaskuihin. Otin kuoritakin käyttöön. Minulle alkoi tulla hiukan kylmä - varmaan vauhtimme oli hiukan hidastunut alun jälkeen ja tauko taisi viedä lähemmäs 10 minuuttia.

Yöllä tuli kisan pimeät hetket - sekä valoisuuden osalta että kisan kulun. Kiertäessämme eteläpään rasteja totesimme, että onpa hitaita rastivälejä. Lännestäpäin oli 10C:lle melkoinen könyäminen, noin 50 metrin korkuinen mäki ja rinne oli niin jyrkkä, että monin paikoin piti käsillä auttaa. Free Adventure tuli rymistellen alas ohitsemme. Leimasimme ja lähdimme kiertämään mäkeä sen päällä, sillä ajattelimme, että voisimme löytää helpomman reitin alas loivemmasta kohdasta. Osuimme rinteessä kuitenkin hitaalle hakkuuaukolle.

10C-6B-välillä emme löytäneet yhtä karttaan merkittyä uraa - löysimme kyllä talon, mistä uran olisi pitänyt alkaa, mutta ura oli varmaankin kasvanut umpeen. Katselin kellosta (Casiosta, Polar oli kirjekuoressa liivissä), että on jo 30 minuuttia tultu eikä olla kuin puolivälissä seuraavalle rastille. Jätimme 6B:n jälkeen yhden kolmen pisteen rastin väliin. Onneksi 10G oli helppo ja 9D löytyi ongelmitta, vaikka näytti vaikealta. Pahin pimeys oli jo takana.

Suunnistus pelasi meillä hyvin, kun kumpikin suunnisti. Yleensä toinen veti ja toinen varmisteli ja tarvittaessa korjasi. Rastilla 3G kumpikin meistä oli kuitenkin ns. unessa ja nousimme ihan väärälle kumpareelle - sinne johti tallatut jäljet eli emme olleet ainoat.

7J-rastilla saaren kaakkoiskulmassa pidimme toisen tauon. Manu totesi, että hiukan alkaa matka painamaan, mutta mitään hätää ei ollut jaksamisen osalta. Arvioimme, että ehdimme melko varmasti koko suunnitellun reitin toteuttaa, mutta tuskin ylimääräistä. Olin kisan alkupuolella tullut enemmän Manun perässä kuin edellä, mutta nyt sain ottaa enemmän vastuuta vauhdin ylläpitämisestä. Jossain näillä main pohdimme ensimmäistä kertaa, onkohan vauhtimme ollut riittävää suhteessa muihin ja olemmeko mahdollisesti kärjessä muutamasta virheestä ja huonosta rastivälistä huolimatta.

Paluu kohti kisakeskusta sujui ongelmitta. Ennen rastia 10J törmäsimme Harri Holloon, jolla oli live-raportointi kisasta käynnissä. Mitään tietoa emme saaneet kisan tilanteesta, mutta oli selvästi aistittavissa, ettei kisa ollut vielä ratkennut. Tsemppasin Manun hakemaan 6G:n ylimääräisenä rastina - löytyi ongelmitta. Lupus Extreme tuli vastaan vähän ennen rastia 3H - se oli ollut meillä planissa optiona, mutten voinut ajatellakaan, etteikö sitä nyt haettaisi.

Jäljellä oli 2D ja 5F. Ehtisimme ne kyllä. Mietin, olisiko vielä jotain haettavissa. 4H vaatisi juoksun kisakeskuksen ohi ja paluun. Mikään muu hakematta oleva rasti ei ollut mahdollinen. 4H:lle emme todennäköisesti ehtisi ilman aikasakkoja. Päätimme, että otamme kaksi viimeistä rastia rauhassa, kun emme voi enää asemaamme parantaa.

Hiukan ennen kisakeskusta Harri Hollo oli meitä vastassa kameran kanssa. Hän kyseli, vieläkö yritämme hakea jotain. Aikaa oli alle 10 minuuttia jäljellä, joten kurvasimme tieltä maaliin kuullen, että "Neljän pisteen erolla... hopeaa ottaa Team Duro". Näin siis kävi - vaikka meillä oli hyvä suoritus, se ei riittänyt voittoon.

Analyysi

Kisa-ajan käytimme melko tarkasti, 23h 51min. Matkaa kuljimme järjestäjän GPS:n mukaan 140km ja kirjekuoressa kulkeneen Polar Vantagen mukaan 137 km. Etenimme kaikista tiimeistä pisimmän matkan 24h aikana, mutta roga voitetaan pisteillä, ei edetyllä matkalla.

Rastien hakuun meiltä ei kulunut kauhean paljon aikaa. Suunnistuksellisesti selvää virhettä tuli ehkä 15 minuuttia: 3G:llä väärä mäki oli ainoa isompi, pienempiä virheitä olivat samaistusvirheeni 4J:n jälkeen ja pari vastaavaa vielä pienempää koukkua tai hapuilua. Voittajillekin tuli virhettä varhain aamulla GPS-jäljen mukaan (kuva alla).

Käytännössä merkittävin ero oli suunnitellussa reitissä ja sen mukauttamisessa matkan aikana. Meillä oli hyvä alku ja johdimme hyvällä aloituksella kisaa pitkän aikaa. Jätimme 10E rastin hakematta, jonka Lupus haki. Yön hitaasti edenneillä rastiväleillä tipuimme kerätyissä pisteissä Lupuksen taakse. Lupuksen toteutus eteläpään rastien kiertoon oli parempi kuin meillä. Ainakin ne hitaat 8G ja 10C olisi kannattanut hakea myöhemmin toisesta suunnasta. Lupus sai myös lisättyä reitilleen suht lopussa 11 pisteen edestä rasteja, kun matka oli heillä edennyt hyvin ja aikaa oli jäljellä. Meillä skaalausvaraa ylöspäin oli vain se 6G.

4H-rastin haku ei olisi nostanut meitä kärkeen. Olisimme hävinneet tasapisteissä kisa-ajalla. Kenties olisimme voineet voittaa hakemalla 10E:n ja jättämällä jonkun 2-5 pisteen rastin pois - mutta emme tehneet yhdenkään tällaisen rastin eteen mitään isoa kiertoa tai edestakaista pistoa, joten en tiedä, olisiko käyttämättä jäänyt 9 min mitenkään auttanut.

Vauhdilla voi hiukan korjata virhettä tai huonoa reitinvalintaa. Olisin hiukan kovempaa voinut juosta lopussa, kun Manulla jalka jo hiukan painoi. On kuitenkin turha ajatella, että juoksemalla vain hiukan kovempaa olisimme voineet ratkaista kisan eduksemme. Hävisimme Lupukselle 4 pistettä ja noin 15 minuuttia - vauhtimme olisi siis pitänyt olla selvästi kovempi läpi kisan, ei vain lopussa, jotta olisimme 4H:n hakeneet ja olleet ajallisesti edellä. Kahden planin keskinäinen paremmuus ratkaisi kisan lopputuloksen Lupuksen eduksi.

Optimaalisin reitti olisi todennäköisesti ollut vielä joku muu kuin Lupuksen toteuttama reitti. Olen karttaa kisan jälkeen katsellut, mutta on melko vaikea arvioida, mikä on loppujen lopuksi olisi se optimaalisin reitti, koska maaston kulkukelpoisuudessa on aina eroja eivätkä ne erot näy kartalla.

Kiseskisyke kisan aikana oli noin 115. Syketaso on minulle ihan tavanomainen rogaineen tai Synkkikselle. Vuorokauden mittaisessa ultrajuoksuissa taso on hiukan tuota korkeammalla, kun ei tule hidasteltua leimauksista ja kartan lukemisesta.

Juoksua tuli eniten kisan alussa ja sen jälkeen tasaisilla tiepätkillä. Ylämäet oli parempi kävellä tai kevyesti hölkätä eikä juosta. Monilla metsäpätkistä oli järkevintä kävellä risukon tai pusikon takia.

Jalat olivat kisan jälkeen varsin hyvät, kun jäi vähän reserviä vauhtiin lopussa. Märistä kengistä johtuen kisan lopulla jalkapohjissa alkoi tuntua päköiden alla hotspotit, mutta mitään isoja rakkoja ei ehtinyt tulla.

Vaatetusta oli matkassa juuri ja juuri riittävästi, kuoritakki päällä tarkenin märissäkin vaatteissa yön läpi. Buff olisi ollut hyödyllisempi kuin pakollinen hellehattu. Lämmin tuli vasta aamupäivällä, kun aurinko alkoi kunnolla paistamaan.

Energiasta kului melkein kaikki. Reserviä oli maalissa 150g eli n 10 %:ia.

Kisa oli hieno kokemus ja oli kiva olla vihdoin mukana 24h-rogassa. Tuloksena toinen sija oli lievä pettymys, mutta jäi nyt hyvä syy lähteä joskus uudelleen 24h-rogaan.

Northern Adventuren kisajärjestelyt pelasivat hyvin. Toivottavasti tältä porukalta tulee uusia kisoja, rogaa tai seikkailu-urheilua.

Kiitokset Manulle kisaseurasta. Hyvin yhteistyö pelasi - ei ole itsestään selvää, että näin hyvin luistaa juttu, menee kisan osalta ajatukset yksiin ja vauhtikin lähes 24h ajan. Toivottavasti tulee joku uusi kisa meille.

Onnittelut vielä kerran Lupukselle voitosta: Jannelle ja Mikaa tuuranneelle Jussille! Lupus suuntaa seuraavaksi Tsekkeihin 24h rogan MM-kisoihin. Koska Jussi tähtää Swisspeaksille, Lupus starttaa kombolla Janne ja Manu. Tsemppiä teille tähän kisaan!

Ehdin viikko rogan jälkeen polkaista Randonneurs Finlandin 300 km:n gravel&road-brevetin. Polkujuoksun osalta oma kisaplan syksyn osalta on edelleen auki. Ellei tule kisoja, varmaan Synkkiksen reittien suunnittelun johdosta tulee tehtyä pidempää lenkkiä.

Kisasivu: https://www.northernadventure.fi/24h-rogaining-sm-2022

GPS-seuranta: https://www.tulospalvelu.fi/gps/2022smroga24/