Trans Gran Canaria Classic 126km 2022

Intro:

2020 juoksin TGC:n pitkän matkan eli Classicin ensimmäisen kerran. Silloin kisa oli tutustuminen vuoriultraan ja osa omaa kuuden päivän treenileiriä Kanarialla. Ensimmäinen TGC meni puoliväliin asti hyvin, mutta pian sen jälkeen matkasta tuli melkoista taistelua. Tuosta kokemuksesta jäi vähän hampaankoloon.

Kun koronaviruksen kurittaman maailman matkustustilanne vaikutti avautuvan syksyllä 2021, lunastin paikan TGC:lle ja varasin Norwegianin lennot viikon reissuun. Ajatus oli ottaa hyvälle etelän leirille uusinta ja kerätä hyvä treenivolyymi yhteen viikkoon.

Kun TGC oli tuttu kisa, suunnittelin, että juoksen sen hallitusti. Ensimmäinen uudenlainen kisa on ylensä harjoittelua, toisella voi helpommin tähdätä hyvään tulokseen. Omiin vahvuuksiin sopivaa kisataktiikkaa ja aikatavoitetta on sitä helpompi asettaa, mitä paremmin tietää, mitä on edessä.

Ennen kisaa:

Omikron vaikutti hetken sulkevan taas maailman rajoja. Joulu-tammikuussa olin melko varma, että TGC siirtyy. Ajattelin tekeväni joulukkusta eteenpäin joka viikko yhden juoksutreenin, jossa tulee 1000 korkeusmetriä (ns verttitonni). Polkuporinoiden haastattelussa joulun välipäivinä jouduin kuitenkin heti myöntämään, että multisporttaajan harjoitteluun oli kuulunut lähinnä hiihtoa ja rektiluistelua sekä ryhmäliikuntaa. Mäkiharjoittelu oli vielä aloittamatta - mitä nyt joillain pitkiksillä tein muutamia mäkitoistoja.

Kuukautta ennen kisaa alkoi tuntua siltä, että TGC toteutuu, joten aktivoiduin ja tein pari täsmätreeniä Jättärillä (3 ja 2 viikkoa ennen kisaa) sekä lisäksi muutamia 3-4h kävelyjä/lumikenkäilyjä 10-23kg lisäpainolla (pari niistä lasten kanssa, heidän vauhdillaan).

Venäjän hyökkäys ja Ukrainan sotatilanne tuotti ikävän vivahteen kisan lähestyessä. Ei se treeneihin vaikuttanut, mutta uutispäivitysten ja twitter-feedin selailu laski kyllä mielialaa. Sen puolesta oli ihana päästä hiukan irti päivän uutisista ja pujahtaa Kanarialle oman treenileirin kuplaan.

Perillä ma iltana 23. Ajoin vuokrapöyrällä kolme päivää (ti-to), yhteensä 304 kilometriä ja nousua noin 6,5k. Kaksi puolikasta 4h päivää ja välissä yksi pitkä yli 7h lenkki, jonka myötä tuli huikea yhden (1) metrin parannus omaan yhden päivän nousumetriennätykseen pyörällä. Ihan vahingossa siis. Tehot yritin pitää pk:n puolella ja suht hyvin onnistuin siinä.

Kaaduin pitkän ajopäivän alussa pyörällä klossikenkien kanssa huolimattomalla lähdöllä ylämäkeen - siis paikoillani. Aloittelijan virhe käy, kun hätäilee. Se ei siis ollut kunniallinen liukastuminen irtohiekan takia serpentiinitiellä, kun nopeutta on 40-50km/h. Hyvä niin. Polvi näytti rumalta majoituksella päivän pyörälenkin jälkeen. Tuo kaatuminen ei onneksi yhtään kisaa haitannut.

Classicin elämyskisaajien joukko 'Clase Turistica' suomalaisten hajaantui lentojen ja majoitusten puolesta eri päiville ja paikkoihin. Muut eivät tainneet pyöräillä kisan alle. Paikan päällä spekulointia kisan säällä ja sopivilla varusteilla sekä muuta viestinvaihtoa hoidettiin Whatsapp-ryhmä kautta.

TGC:n lyhyemmillä kisamatkoilla (65km, 42km) oli myös suomalaisia ja paljon varteenotettavammin mukana nimenomaan kisaamassa (erit. Anna-Stiina Erkkilä, Johanna Antila, Mårten Boström, Juho Ylinen).

Kisainfo hoitui koronavuotena youtuben kautta. Tämä oli hyvin toimiva. Nyt osasin myös viedä huoltokassin numerolappujen haun yhteydessä torstaina illalla. Kisatorilta matkaan lähti tarjouksesta Salomon Sense 8 SG:t (header-kuvassa).

Reitti:

TGC Classicilla juostaan Las Palmasista Gran Canarian poikki Maspalomasiin. Reitti ja maalipaikka on vuosien myötä vaihdellut. Reittiä yleisesti kuvailin 2020 TGC:n kisaraportilla. Kisan 20. editio olisi nousumetrien puolesta yhtä vaativa koitos. Nyt käytäisiin ensin 83km kohdalla El Garañonin huollossa ja vasta sitten kierrettäisiin ylänköpätkällä saaren maamerkki Roque Nublo. Alas laskeuduttaisiin Tunten kautta. Alkupuolelle ilmeisesti lisättiin muutama kilometri, jotta Parque del Surin maaliin matkaa tulisi noin 126 km.

Tavoite:

Ensimmäisellä kerralla TGC:llä aloitin maltilla, mutta yöllä juoksin sitten kovempaa kylmissäni ja innostuin myös ohittelemaan. Puoliväliin eli Artenaraan asti kisa kulki hyvin, mutta sen jälkeen laskussa Tejedaan jalat alkoivat pehmenemään. Tejedasta eteenpäin etenin lähinnä kävellen. Sauvojen avulla astelin kipeillä etureisillä jyrkkiä alamäkiä edeten paikoin vain 2-3km/h - ohitseni paineli satoja juoksijoita.

Kisa palveli taas treenitarkoitusta, enkä optimoinut treenejä parhaaseen kisasuoritukseen. Rakensin parempaa lopputulosta kisalle a) keventämällä pyöräilyä (tehoiltaan matalampaa ajoa pysyen pk-sykkeillä ja jakamalla kilsat kahden sijasta kolmelle päivälle) CHECK sekä b) aloittamalla kisa riittävän hitaasti eli JUST KEEP CALM. Arvelin, että voisin hyvin helposti ainakin parantaa omaa aikaani (19:15:42) sillä tuo 2020 kisa ei ollut mikään loistava suoritus.

Splitit olivat 2020 kisassa noin 8h 20min ja vajaa 11h. Tämän pohjalta logiikkani oli, että ottamalla alku- ja keskivaihe kisaa maltilla, kisan pitkissä alamäissä koville joutuvat reidet kantavat paremmin loppuun asti. Aikahan yleensä paranee tasaisemmilla spliteillä.

Etappikohtaista huollot kattavaa aikataulu-plania en nytkään tehnyt. Laskin karkeasti, että nousuvoittoinen eteneminen Artenaraan (n 65km, tämän vuoden reitillä) voisi viedä 9h ja siitä alamäkivoittoisesti 9h maaliin olisi optimitulos (18h).

Side note navigoinnista reittijäljen avulla:

Vaikka kisan reitti on merkitty, halusin ottaa reittijäljen tueksi ja samalla harjoiteluksi Nuts300:lle. Nuts300:lla ongelmat ovat kriittisiä, kun reittiä ei ole merkitty. TGC 2020:llä mokasin, kun otin Polar Vantagesta 'follow track from start point'. Tuo alkupiste olikin jossain hiukan takanani ja siksi reitin seuranta ei koskaan alkanut, vaan kellon navi-näytöllä etäisyys alkupisteeseen kasvoi vain. Tämän voi välttää valitsemalla 'start from midpointin', mutta en silloin älynnyt käynnistää tallennusta heti uudelleen.

Toinen Polarin naviongelma on Flow-softan tekemä ison reittijäljen reittipisteiden redusointi. Kelloon siirtyneen TGC-reitin matkana näkyy kyllä sen alkuperäinen pituus 125,9km. Kuitenkin heti startin jälkeen matkaa maaliin pisteestä pisteeseen linnuntietä olikin vain 111km - vähempien pisteiden jälki oikaisee eli siitä puuttuisi 15km edestä mutkia ja todennäköisesti joku edestakaiselta vaikuttava kiertävä pätkä. Tästä johtuen wrong route -varoituksia voi tulla, vaikka olisit keskellä alkuperäistä reittijälkeä. Saisipa Polariin itse asettaa haluamansa pisteiden tarkkuuden ja reittipoikkeaman toleranssin (eli millä etäisyydellä se vielä pysyy reitillä ja milloin varoittaa poikkeamisesta).

Uudempi Polar Vantage V2 ei ole korjannut noita 'ominaisuuksia', vaikka uusi softa toikin mm. reitin tarkastelumahdollisuuden (zoomauksen) suorituksen aikana. Isompi V2:n ongelma on kellon tilttaaminen ison reittijäljen seurannan yhteydessä, koska ilmeisesti sen muisti pääsee loppumaan käyttäjällä, jolla on hyvin paljon treenejä laitteen muistissa.

Nyt kisan alla oli 15h pyöräilyä ja sitä edelliset viikot n 20h/vk. Otin siksi matkaan myös Garmin Edgen. Sekin teki jotain temppuja minulle. Vaikutti siltä, että laite yritti väkisin tehdä reitystä reittijäljen pisteiden välille teitä pitkin, vaikka asetuksissa mielestäni oli 'no routing'. Olen aiemmin Nuts300:lle saanut Edgen konfattua polkujuoksuun sopivaksi (lajiprofiileissa on tarjolla vain pyöräily, se kai palvelee Garminin tuotedifferointia). Reittiohjaus ei siis toimisi, mutta ainakin näkisin oman sijaintini ja reitin tarvittaessa kartalta.

Ennen starttia:

Ennen kisaa illalla huilailin tunnin - pieniä mikrotorkahduksia, mutta syvään uneen en päässyt. Starttipaikalle Las Palmasin hiekkarannalle oli järjestäjän bussikuljetus, joka lähti nyt tuntia myöhemmin lyhentäen odottelua rannalla. Valtasimme suomalaisporukalla yhden bussin takaosan. Perillä olimme noin tuntia ennen starttia. Hiekkarannalla show pyöri jo. Hehkutusta juhlavuoden 20. TGC-kisasta ja mahtavista juoksijoista tuli espanjaksi niin kovalla tahdilla, ettei selvää saanut kuin sanasta siellä täällä.

Kisan kulku:

Tiesin odottaa lähtöpaukusta alkavaa rynnistystä, joten ryhmityin reunalle. Jussi Lehtonen tuli viereeni ja muistutti laittamaan myös takavalon päälle. Alkuvauhti oli taas reipas ja takaa tuli porukkaa ohi molemmilta puolilta lähtökaaren jälkeen. Jussi katosi jonnekin hakiessani sopivaa juoksulinjaa.

Alkuosa kisaa kulki pääosin samaa reittiä muutaman kilometrin lisäpätkällä ensimmäisen huollon paikkeilla (matka 19,1km eli kisan pisin). Alun nousut ja laskut ovat suht lyhyitä (kisan mittapuulla, ei suomalaisella). Juoksin alamäet hyvin varovasti. Matka eteni pitkin kuivia joenpohjia, välillä juostaan jonkun pienen asutuksen läpi, sitten taas pusikkoista polkua. Muutama väärä wrong direction -varoitus tuli Polarilta enkä jokaiseen värähdykseen mitenkään reagoinut. Reitistä ei ollut mitään epäselvyyttä, edessä ja takana meni juoksijoita jonona ja olin jossain joukon puolivälin paremmalla puolella.

Etsin Vantage V2:sta reitin korkeusprofiilinäkymän tarkistaakseni, alkaako lyhyt vai pitkä nousu eli otanko sauvat taas esiin. Ominaisuus vaikuttaa sellaiselta, että vuorikisassa siitä on hyötyä. Kilometrivauhteja en tarkoituksella katsellut yhtään. Jossain vaiheessa vilkaisin kelloa - tallennus on pysähtynyt. Vantage oli tiltannut ja kello oli käynnistänyt itsensä uudelleen. Tilttaus & reboot ei valitettavasti yllättänyt, olen saman tilanteen kahdesti raportoinut Polarille (2021 Karhunkierros, Nuts300). Käynnistin ajanoton uudelleen, mutta en tiennyt, oliko tullut miten paljon yli tunnin jo - ainakin alle kahden.

Side note Polarin ongelmasta:

Polarin ehdotus reittijäljen yhteydessä tapahtuvaan tilttaukseen ja muistiongelmaan on ollut tehdä kellolle factory reset ennen kisaa ja syncata kello sen jälkeen, jotta se lataa käyttäjän tiedot, Polar Flowsta sopivat lajiprofiilit ja yhdistetyt lisälaitteet kuten sykevyön sekä synccaa treenikuorman ja treenihistoriaa. Harkitsin seuraanko tätä vinkkiä nyt, mutta ajattelin kokeilla ilman, koska homma vie ylimääräistä aikaa. Muistaakseni ainakin kellotaulun asetukset katoavat ja lajiprofiilien synccauksessa Flow ei poista resetoidun kellon default-profiileja, jolloin omasta 20 lajiprofiilista vain osa siirtyy, kunnes käy Flown puolella poistamassa ne default-profiilit. Ylipäätään factory reset on mielestäni vain huono laastari ja moinen softavirhe pitäisi korjata tai ainakin antaa käyttäjälle muistin tilannetieto tai parempi kontrolli laitteen muistin käyttöön. Ehkä jotain parannusta softaan on tehty, muistaakseni KK:lla kello jatkoi vain tilttailuaan myös ilman reittijäljen seurantaa. Nuts300:lla oli pakko yrittää pitää reittijäljen seuranta päällä. Kun nyt käynnistin kesken kisan suorituksen tallenuksen uudelleen ilman reittiä, Polarin näytölle tuli ilmoitus, että muisti on lähes täynnä ja laite alkaa kirjoittamaan vanhimman treenin päälle. En muista tätä viestiä aiemmin nähneeni. Pidän vielä yllä toivoa, että koko tuo reittijäljen seurantaongelma poistuu jollain softapäivityksellä.

Ennen huoltoa kaivoin liivistä maskin kasvoille, täytin nopeasti yhden lötkön ja jatkoin nopeasti eteenpäin. Kisaajien alkuun lähes yhtenäinen jono alkoi harventua muutamien kisaajien ryppäiksi. Ohittelin polulla jonkin verran kisaajia, mutta maltillisesti. Ajasta tai matkasta en ollut juostessa varma, kun Polarin ajasta puuttui jotain tunnista kahteen kisan alkua. Garminissa oli aika, mutta se oli varalla liivin taskussa karttanäkymässä. En halunnut sitä heilumaan ranteeseen, kun sauvoin lähes kaikki ylämäet.

Lempeä ilta alkoi viilentyä ja alkuun hyvin kevyt sade alkoi hiljakseen voimistumaan samalla, kun noustiin ylös. Sateen myötä polut muuttuivat mutaisemmiksi. Ennen Teroria pitkässä jyrkässä nousussa pääsin ylös juuri ja juuri sauvojen avulla polun reunoilta työntäen, osa kiskoi itseään ylöspäin pensaista tai kiersi polun sivussa piikkipusikoita pitkin. Huipun jälkeen lasku oli samanlainen liejuinen rinne. Alamäet muuttuivat monin paikoin liukumäiksi - paras tekniikka oli töpöttää lyhyttä askelta, sillä loikkiessa kenkä liukui mutapatjan päällä holtitta.

Terorissa (588m) täytin taas yhden lötkön urheilujuomalla, monet muut pysähtyivät syömään. Omaa energiaa olin ottanut aika niukasti, joten huollon jälkeen otin kerralla 4 palaa marmeladia ja muistuttelin itseäni, että pitää syödä, vaikka jalat tuntuvat hyviltä.

Nousuvoittoinen eteneminen jatkui. Sykkeet olivat suht korkeat eli vk1:n puolella ja tahtoivat hiipiä keltaiselle eli arvioidulle vk2:lle. Kuitenkin ihan sellaiset, joilla olen tullut perusmatkoja läpi hiukan laskevalla sykekäyrällä.

Tein reitillä pienen pummin seuratessani juoksijaa edellä. Takaa kuului huuto 'por aqui'. Siihen koukkuun meni enintään minuutti, varmaan vain puolikas. Ei huolta tästä.

Fontanalesin (993m) huollossa täytin ensin lötkön. Istuin sitten alas ja pyöräytin buffin päähän otsalampun alle ja kiskoin irtolahkeet mutaisiin jalkoihin, sillä ilma oli jo selvästi viileämpää ylempänä. Sadetta tihuutti melko jatkuvasti. Irtohihat olin jo aiemmin ottanut käyttöön.

Nousu jatkui, tuuli tuntui voimistuvan. Muistin melko avoimen harjanteen, jossa oli käynyt kylmä tuuli 2020 (lienee Galdarin huipun alla oleva Lomo de Galeote). Puin kuoritakin päälle ajoissa, sillä tuulisella harjanteella se voisi olla vaikeaa. Harjanteen jälkeen tunnistin myös kohdan, jossa 2020 reitin U-mutkan jälkeen pummasin polunhaaran. Nyt tiesin, mistä juoksen. Toinen kerta on juuri tällä tavalla helpompaa.

Hankalinta oli silmälasien pintaan kovassa tuulessa iskeytyvä tihku pilven sisällä. En nähnyt kovin paljoa eteeni ja liukastelin mudassa. Pyyhin buffilla laseja pari kertaa, mutta se oli aika turhaa. Tämä hidasti vauhtia, kun polun pintaa ja irtokiviä ei erottanut selkeästi.

Ennen jyrkkä Barranco del Saoa on pitkä tiepätkä juostavaa alamäkeä. Rullailin sen reippaasti, mutta hyvin maltilla verrattuna tykittelyyn 2020 ( jopa 4:15 kilsa juostessani lämpöjä takaisin selvittyäni tuuliselta harjanteelta). Otin maltilla, koska tiesin nyt, että edessä on kohta pitkä jyrkkä lasku. Pimeään rotkoon sukeltava polku, joka serpentiinimutka kerrallaan jatkuu ja jatkuu. Tuo polku oli märkä, mutta ei onneksi mahdottoman mutainen ja hyvällä valolla näki mihin astuu. Ohitin matkalla alas useampia juoksijoita. Sade väheni laskeutuessa.

Presa Perezin huolto oli vaihdettu samalla reitillä alempana sijaitsevaan eli hiukan aiemmin vastaantulevaan El Hornilloon (52,8km, korkeus 755m), joten se tuli melko pian rotkonpohjan jälkeen jo vastaan. Otin urheilujuomaa kahteen lötköön varuiksi. Edessä olisi pitkä nousu Tamadabaan. Puin takaisin kuoritakin, jonka olin välissä ehtinyt riisua tyynessä rotkossa. Oli melko kylmä olo, mutta yritin pitää tehot aisoissa, etteivät sykkeet kipua liiaksi.

Muistin 2020 kisasta reitin nautinnollisimmat ja hyvin juostavat Tamadaban neulaspolut. Pitkä nousu vei aikaa. Polut ylhäällä olivat mutaisia nyt, mutta kuitenkin juostavia - kuitenkin tuuli riepotteli monin paikoin ja sade jatkui. Kaivoin kuorihanskat käteen, sillä sormista alkoi tulla kylmä.

Tunsin, että energiatasoni oli laskenut ja kisan puoliväli vasta lähestyi. Energian kaivaminen takin alta liivin sivutaskuista vähän kankeilla sormilla oli työlästä, joten pääasiassa join liivin edestä olevista lötköistä urheilujuomaa. Liivin takaa kaivoin shortsien lahjetaskuun pussillisen Jelly Beanseja, sillä siitä niitä oli helpompi ottaa.

Juoksin Tamadabassa edelleen hidastellusti niitä alamäkiä, joita 2020 rallattelin menemään. Muutama juoksija takaa ohitti näissä laskuissa. En ollut itse ohittanut ketään sitten edellisen huollon. Aurinkoa ei näkynyt ympäröivien pilvien takia, mutta lampun saattoi jo sammuttaa.

Juuri ennen laskettelua Artenaran kylään tein pienen pummin, kun tuuli oli työntänyt reittinuolikyltin poikittain. Painelin siitä ohi ja ihmettelin hetken, kun reittimerkkejä ei näkynyt edessäni yhtään. Kaivoin Garminin taskusta - ahaa, reitti kääntyi 100m sitten juuri ennen edellistä mutkaa. Polarin wrong direction -piippaus olisi ehkä nopeammin herättänyt.

Puolivälissä:

Artenarassa takana oli reilu puolet kisaa (n 65km), kun maalipaikan vaihdosta lyhentynyt n 3km oli siirretty reitin alkupuolelle. Koska olin epävarma, paljonko Polarin näyttämästä kisa-ajasta puuttui eli pitäisikö siihen lisätä tunti ja vartti vai tunti ja kolme varttia, vilkaisin saapuessani kellonäkymää (joka oli Suomen ajassa). Arvelin, että aikani on 9h 20min tai jotain sinne päin. Ahaa, viisarit vähän vaille tasan, olen siis juuri alle 9h - heti, tämähän on mennyt tosi hyvin ja juuri kuten ajattelin. 2020 saapuessa aikaa oli kulunut 8h 19min, mutta olin ajatellut, että nyt 9h olisi todella hyvä. Mieli koheni, vaikka huoli jalkojen kestämisestä olikin taas kasvanut - kuten 2020.

Otin huollossa yhteen lötköön nestettä, sillä toisessa sitä oli reilusti jäljellä. Lähtiessäni joku huusi nimeäni, käännyn - norjalainen polkujuoksija Therese. Tulimme jutelleeksi 2020 kisainfossa ja tiesin, että hän on nyt myös juoksemassa. Hän sanoi huoltaneensa pitkään. Totesin, että olen itse selvästi jäljessä vuotta 2020, mutta että hän on aloittanut erittäin vahvasti. Ilmeellään Therese viestii olevansa hiukan eri mieltä - no, olosuhteisiin nähden on mennyt ihan hyvin.

Kävelimme 10 minuuttia yhtä matkaa, kunnes siirryin edelle pitkässä nousussa sauvojen avulla. Takaa alkoi tulla Advanced-sarjan eli 65km matkan juoksijoita. He starttasivat siis jo Artenarasta. Ihmettelin tätä hetken, sillä 2020 kisassa olin jo Tejedan huollon ohi El Garañonissa ennen, kuin 65-sarjan kärki meni ohitseni. Olikohan reittimuutoksen takia lähtöä siirretty?

Jatkoin pitkää nousua. Väistelin toistuvasti takaa tulevia 65km juoksijoita. Tutuista ensimmäisenä ohitseni paineli vauhdikkaalla askeleella etenevä Johanna Antila - itse matelen ylös rinnettä sauvakävellen. Ohittaessaan Hannes Pasanen kertoi myös Classicia juoksevan Jussi Lehtosen olevan noin 10min edelläni. Ajattelin, että okei, Jussihan on siis myös ihan hyvässä alkuvauhdissa suhteessa hänen aiempiin tuloksiinsa - kuudes kerta jo täällä ja varmaan tämä keli sopii Jussille.

Keskityin vain etenemiseen, sillä tuuli jatkoi kisaajien riepottelua pitkällä harjanteella. Laskeutuessani paikoin varsin mutaisia polkuja Tejedaan tunsin selvästi, että etureisiä väsyttää. Tulin maltilla rinteen alas - en enää säästääkseni jalkoja, vaan koska jarruttelu tuntui lievänä kipuna reisissä eikä se tune saa pahentua. Koska arvelin eteneväni vielä suunnilleen aikataulussani, otin Tejedassa taas nopean huollon, lötkön täyttö - ei muuta.

Tehot eivät kuitenkaan nouse, koska on kylmä - tai on kylmä, koska tehoja ei löydy enää. Pohdin, kumpi näistä tuli ensin. Jonkinlainen sisäinen kierroslukurajoitin on iskenyt päälle, syke nousee pk:n ylärajalle (vk1:n alarajalle), mutta ei oikein sitä ylemmäs. Jos yritän nostaa tehoja, sydän antaa hiukan samanlaisen signaalin kuin väsyneet etureidet. Ei kipua, mutta sellainen viesti, että tässä ei nyt parempaan menoon ole edellytyksiä. Tunne ei ole ihan uusi tuttavuus - kertonee kokonaiskuormasta ja rasituksesta.

El Garañonin huollon (n 83 km) lopulta lähestyessä ynnäilen taas kellonaikoja - koska reitti on muuttunut, ei mielessäni ollut selvää tavoiteaikaa ehtiä huoltokassille. Tässähän pitäisi vielä kiertää Roque Nublo - mutta on kylmä, enkä jaksa miettiä enempää. Pitää vain edetä pätkä kerrallaan. Pohdin, pitäisikö jättää kisa sikseen Garañonissa ja hyväksyä yksi DNF (did not finish) lisää. Miten helppoa olisi keskeyttää, jos sattumalta olisi jonkun tutun kisaajan huoltaja auton kanssa paikalla. Ei ollut, joten jatkoin kisaa.

Kuivan paidan vaihto huollossa hiukan piristi oloa, vaikka siihen menikin säätöaikaa. Siinä välissä Therese saapui huoltoon ja lähti suoraan eteenpäin. Valitin jalkojani ja toivotin tsemppiä hänelle. Lämmin pasta olisi ollut tarjolla, mutta nyt eri rakennuksessa. Houkutteleva ajatus, mutta skippasin sen. Energiaahan oli minulla taskuissa vaikka kuinka paljon, sitä pitää vain syödä.

Lähdin kiertämään Roque Nubloa. Ensin pudotettiin pitkä polku ja joitain satoja metrejä alas, sitten noustiin ne metrit takaisin ylös samalla Nubloa vastapäivään kiertäen. Hidasta oli - sekä alas että ylös.

Juuri ennen Nubloa Jussi Lehtonen löytyi polun varrelta istumassa. Valitin, että jalkani ovat aika hyytyneet - Jussi sanoi, että hänen jalkansa ovat varsin ok, mutta energiataso on heikko. Sanoin, että jatkan, saatetaan nähdä matkalla, koska vauhtini on hidasta.

Roque Nublon juurella parkkipaikalla tuuli oli kova - tässä kohdassa oli pelkkä juomahuolto, mutta en tarvinnut nestettä lisää. Kun on kylmä, nestettä kuluu vähemmän. Odotin pääsyä lämpimämmälle puolelle saarta. Lyhyt terävä nousu ensin yhden tuulisen huipun yli. Nousussa sai ottaa kivistä käsillä kiinni. Sauvoja en saa taiteltua kasaan, koska liitoksissa on liikaa mutaa.

Pitkä laskuvoittoinen pätkä Tunteen alkoi ja jatkuisi siitä kohti maalia, jota jo odotin, mutta taaskaan en näitä sinne vieviä alamäkiä lainkaan. Sama tunne kuin 2020 - tämä piti välttää?

Ylängön kylmyys muuttui suht nopeasti eteläpuolen kuumuudeksi. Reitti laskeutui todella hienoa, satoja vuosia vanhaa mukulakivipolkua jyrkästi ylängöltä alas ylittäen Cruz Grandella nykyisen autotien (GC-60). Olin sen taas kolmesti tykittellyt pyörällä alas. Tästä vuoden 2022 reitti lähti kohti Tuntea.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kastelin Tuntessa buffin ja kiedoin sen suojaamaan poskia, koska en El Garañonin huollossa ylängöllä tuulessa ja kylmässä muistanut edes ajatella aurinkorasvaa (en myöskään pikapestä hampaita). Join hyvin ja otin kourallisen sipsejä.

Matkanteko oli hidasta, mutta ei yhtä tuskaista kuin 2020. Olin ajoissa hidastanut vauhtiani kävelyksi alamäissä (ylämäet kävelin kisan alusta alkaen). En kuitenkaan voinut juosta mäkiä alas, kuten olin ajatellut, joten haaveet hyvästä ajasta katosivat. Ehkä vielä oma ennätys (PB). Jarrutin sauvoilla mahdollisimman paljon. Juoksijoita meni välillä ohitseni yksittäin tai 2-3 juoksijan ryppäinä.

Kisareitillä on ollut matkaa jäljellä kylttejä 5km:n välein. Alussa niitä tuli tulevan vastaan koko ajan, 110, 105, 100, 95 jne. Nyt kestää noin tunti kyltiltä seuraavalle. Vauhtini on lähempänä 5km/h. Garminista on akku loppunut, joten en tiedä enää kuljettua matkaa. Polarista puuttuu arviolta 15 kilometria japuuttuvan ajan täytyy olla luokkaa puolisoista tuntia, jos etenin alussa 6 min/km.

Olikos edellinen kyltti 25km jäljellä, siitä on jo tultu kauan? Missä on 20km kyltti? Hitaasti edetessä ehtii miettimään. PB tuntui karkaavan, vaikka 2020 oli vaikeampaa. En kulkenut sellaisessa survival-moodissa kuten 2020 - haluasin vain päästä perille maaliin nopeasti mutta ilman kipua etureisissä. Mihin kadotin aikaa? Olinko Roque Nublon kierrossa todella niin hidas?

Ayagauresissa huollossa otin taas juomaa reilusti ja toisen kourallisen sipsejä. Tasapohjainen nousu kylästä ylös hiekkatietä pitkin oli helppoa etenemistä sauvoilla, mutta tehot ja sykkeet junnasivat edelleen pk:n ylärajalla. Aurinko alkoi jo taittua, kuumuus hellittämään.

Katsoin Polarin kelloa, oli mennyt yli 17 tuntia. Jos tähän näytön aikaan lasken tunnin lisää tai puolitoista, eihän edes ultralle nopealla 6min/km (10km/h) juoksuvauhdilla ehdi enää parantamaan omaa aikaa. Matkaa on jotain 12-13km. No, ei tässä kisassa meno omalta ennätysvauhdilta ole tuntunutkaan missään vaiheessa. Eli kunhan nyt maaliin päästään.

Tie kääntyy harjanteen toiselle puolelle varjoon. Alamäessä hiekkatiellä yritin taas juosta - haluan täältä pois ennen pimeää. Juoksu jopa kohtalaisen hyvin onnistuu hiekkatiellä, mikä ei ole niin tekninen alusta kuin polut ennen Ayagauresia.

Alhaalla joen kuivalla pohjalla jatkoin juoksua. Pohja on kivikkoinen ja kivet kääntyilevät jalan alla. Juoksu tasaisella tuntui kuitenkin hyvältä. Ohitin useita juoksijoita ja saavutin jonkun suht hyvää vauhtia etenevän Advanced-matkalaisen, joka oli minut ylämäessä tiellä ohittanut. Olkoon hän Karsten (en muista).

Kiristimme kumpikin vauhtia. Kurkkasin Polaria - selvästi alle 6min/km. Karsten teki hiukan eroa aina kun polku nousi jonkun kumpareen yli hidastaessani hölkkään, mutta pidin näköetäisyyttä. Ohitimme useita juoksijoita. Ero kasvoi hitaasti kymmenistä metreistä sataan.

Takana oli melkein 125km. Jalat siten painavat, mutta juoksussa oli selvä flow, askel rullasi. Polarin tallentamalla datalla lopussa tuli kisan nopein 5km (ka 5:42min/km). Kisan ensimmäinen 5 km rannnalla kulkee tuota vauhtia myös. Eikä alle 6min/km nyt mitään kovin nopeaa vauhtia ole, mutta sauvoilla askeltamiseen verrattuna tunsin lentäväni. Matka eteni taas. Sykkeetkin hiukan heräilivät, tosin ne nousivat vain pari lyöntiä korkeammalle vk1:n puolelle.

Aurinko oli laskenut ja valo väheni. Sillan alla oli jo varsin pimeää. Päätin, etten kuitenkaan kaiva liivistä valoa, sillä Maspalomasin GC-1:n eli moottoritien alitukselta oli enää hyvin lyhyt matka. Parque del Surissa oli hiukan valoshowta ja mukavasti yleisöä maalisuoralla. Hymyilin ja irtosi pientä tuuletusta - ei voinut olla ihan nyrtsinä porukan hurratessa. Ja tulihan taas yksi haasteellinen kisa läpäistyä varsin raskaalla reitillä ja kelillä. Loppuaika 20:33 jäi kuitenkin kauas ennen kisaa ajattelemasti tuloksesta, toiveenahan oli 18-19h.

Analyysi:

Omatoimileirin tavoite toteutui eli saada reilu setti treenitunteja ja päästä kunnolla ylikuorman puolelle (eli ns. överit, overreaching). Pyöräilystä ti-to tuli reilut 15 tuntia. Kisa 20,5h ja su palauttava 2h kävely päälle, joten leirin saldo oli 38h. Tunti juoksua ennen lentoa, koko viikko yht 39h. Työviikko urheillen siis.

Toinen TGC ei ollut täysosuma. Pettymys loppuaikaan alkoi selvästi kuitenkin kaikota seuraavana päivänä Maspalomasin rantahiekalla kävellen ja loput maanantaina trekatessa vuorilla. Hyväksyn tuloksen, mutta yritän oppia. Kirjoitan vähintään yhtä paljon itselleni muistiin kuin lukijalle.

Selitys heikommalle loppuajalle, ajan mystiselle kulumiselle sekä mm. Theresen lievälle ihmettelylle hänen kovasta alkuvauhdista on varsin yksinkertainen. Vasta kisan jälkeen omaa tulosta ja väliaikoja katsoessa kunnolla ymmärsin, mitä oli käynyt. Saapuessa Artenaraan oma fiilispohjainen tuntumani juoksuajasta oli 9h 20min. Kelloni oli koko viikon Suomen ajassa eli tuntiviisari näytti Suomen aikaa. Kun analogista kelloa mukaileva kellonäkymän minuuttiviisari osoitti vähän vaille tasatuntia, päädyin ajattelemaan kisa-ajaksi alle yhdeksää tuntia. Olin käyttänyt Artenaraan eli 67km alkumatkaan lähes 10h, en suunnittelemaani yhdeksää tuntia, kuten erehdyin ajattelemaan. Kaiketi olin ajatuksissani vielä toiveikas - uskoin toteuttavani PB-jahdissa taktiikkaa, jossa alku on maltillinen ja juoksuvauhti ei lopussa tipu, kun voi juosta alamäet. En osannut ajatella, että aikani voisi olla lähes kymmenen tuntia noin puoliväliin.

En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos tuon asian olisin tajunnut jo tuolloin kisan puolivälin paikkeilla. Tasaisella vauhdilla olisin kaukana PB:stä - kyllä keskeytys olisi ollut paljon lähempänä. Nyt luulin Artenarassa, että olen vielä mahdollisesti juoksemassa omaa ennätystä, vaikka jaloissa jo kisa tuntui.

Todelliset splitit olivat siis n 10h ja 10,5h. Koska alkumatkaan siirtyi n 3km ei splittiaikoja voi ihan suoraan verrata vuoteen 2020, mutta eroa on siis noin 1h 40min. Kolme lisäkilometriä ottaa tuosta pois enintään 30min (10min/km eli 6km/h). Tulin siis kisan alun 70 minuuttia hitaammin kuin 2020. Keskimäärin siis käytin jokaiseen alkupuliskon kilometriin minuutin enemmän (siis mikä etana olen!). Loppuosan tulin hiukan nopeammin, ei paljoa.

Kuuntelin ruotsalaisen metsämunkin 'Saatan olla väärässä' äänikirjaa juuri kisan alla. Tällä myötämielisyydellä itseään kohtaan hyväksyn kehnolta vaikuttavan tuloksen. Mutta silti yllätyn. Oletettavasti eniten lisäminuutteja tuli tarkoituksellisella hidastelulla eli tulemalla varovaisesti alas alamäet. Hiukan siitä, että kontrolloin sykettäni nousuissa ja varoin enemmän vk2-alueelle nousevia sykkeitä. Keskisyke 127 ei ole erityisen korkea - tosin en tiedä koko kisan ajalta, kun alusta puuttuu noin 1h 45 min.

Säästä/kelistä tulee osa eroa, voittajakin käytti jonkin verran hyvän kelin vuotta enemmän aikaa koko kisaan (ehkäpä 35-40min). Sateen takia polkujen uran muhjaantuivat. Mutapatjalla kulkiessa kisaajilla oli paikoin suuria vaikeuksia päästä ylös jyrkkiä rinteitä tai pystyssä alaspäin liukumatta takapuolellaan. Mudasta johtuva ero kasvaa suhteellisesti (mitä kauempana juoksee kärjen takana, sitä pahemmin ura on muhjaantunut). Loput erosta tullee myös säästä johtuvista hidasteluista (mm. irtolahkeiden pukeminen, tuulitakin kaivaminen kahdesti päälle ja kerran pois).

Positiivista kisassa oli oman taktiikan pitäminen (se ei toiminut, mutta toteutin sitä) ja juoksun hyvä flow kisan lopussa. Myöskään jalkapohjat eivät kuoriutuneet mutakylvyistä huolimatta (en vaihtaut kenkiä tai sukkia dropbagilla, vain paidan). Mikään nivel tai muu paikka ei myöskään kipetynyt. Seuraavana päivänä lähinnä etureidet olivat arat sekä lievää turvotusta polvissa.

Kisan ylä- ja alamäet jauhoivat etureidet vaikka otin ne hitaasti. Tätä en osaa täysin selittää, mutta taktiikka ei siis toiminut odotetulla tavalla. Verttiä tein hiukan enemmän kuin 2020, mutta edelleen todella vähän tätä kisaa ajatellen. Tein kaksi valmistelevaa harjoitusta jättärillä, mutta vasta lähellä kisaa (3 ja 2 vk ennen, ehkä liian lähellä). Kisassa tulee lähes tuplaten verttia päivässä verrattuna joulu-helmikuun treenikuukauden saldoon.

Vauhdikkaasti alamäkeen juosten tulee kovempi kantaisku, mutta vauhtia ei lihaksella yhtä paljon per askel jarruteta vaan sen avulla loikataan pitkälle (ja tulee uusi kovahko isku). Hitaasti alamäkeen juostessa askel on lyhyt ja jarruttava liike on pitkä ja hidas. Isku ei ole niin kova. Kaksi hiukan erilaista ärsykettä. Molempia kisassa tulee, molempia pitäisi treenata?

Juostuani kahdesti reitin pidän edelleen 18h ajan alitusta mahdollisena, mutta jalkojen pitäisi kestää paljon paremmin alamäkirynkytystä kovalla vauhdilla. En tiedä, yritänkö TGC:tä joskus vielä kolmannen kerran, mutta silloin pitäisi ottaa pelkkä kisa fokukseen, ei ahmia pyöräilyjä alle ja ennen kaikkea tehdä tunnollisemmin mäkitreenejä.

Toinen vuoriultra vahvisti käsityksen, ettei minun kannata monipäiväiseen vuoriultraan ilmoittautua (TOR, Swisspeaks) ennen kuin vajaan vuorokauden kisan sujuvat ilman etureisiongelmia. Erään suomalaisen hyvä ja aidon vilpitönkin suositus oli: 'Tuomas, jos haluat juosta PB:n, ota aina uusi kisa ohjelmaan'. Yksinkertaista ja totta. Clase Turistican retkeilijä löytää kyllä monta vuorikisaa, joissa voi sekä rikkoa reidet haluamallaan vauhdilla että aina samalla tehdä parhaan oman ajan.

Nyt on edessä kevyempi viikko - pk-kuorman jälkeen yritetään päästä pois pk-alueelta. Sherwood Trail Run Keravalla on seuraava lyhyehkö polkukisa toimien vauhtitasotestinä. Jotain sopivaa haastetta varmaan otan ohjelmaan ennen Nuts300:aa, mm. Markkasen Maratonille voisi lähteä rypemään ja epätoivoisena unelmoimaan maaliin pääsystä.

Pari tilastoa vielä loppuun:

1.12.2021 - 3.3.2022 omat treenit
Juoksu 917km / 13,2k vertical
Kaikki treenit&lajit yht. 283h

1.12.2019 - 1.3.2020 omat treenit
Juoksu 925km / 9,27k vertical
Kaikki treenit&lajit yht. 208h

Nyt kisan alla oli tunteina selvästi enemmän treeniä (mm. hiihtoa ja retkiluistelua hyvän talven ansiosta). Juoksua tuli hiukan vähemmän, verttiä taas hiukan enemmän (n 4km/kk), mutta kisan kannalta edelleen liian vähän. Treenitunnneilla ei jaeta palkintoja, mutta multisporttaaja taas ajattelee, että silloin luistellaan, kun on jäätä tai ajetaan spinua, jos on liukasta juosta.