Markkasen Maraton 2023 

Intro:

Kun huhtikuun lopulla vaikutti siltä, että viikko palautumista MIUT:n ultralta riittää joten kuten jaloille, kerroin Markkasen järjestäjille lestin heiton onnistuneen eli madeiralastin saapuneen Suomeen ehjänä. Samalla kyselin Alcatrazin Soutajien joukkuelta, mahtuuko kolmanneksi jalkapariksi mukaan. Sain molempiin kuittauksen, joten kamoja kasaan ja kolmatta kertaa yrittämään karkumatkaa. 

Markkasen Maratonin tiivistetty raportti:

Saimme ennen starttia viestin, että pitäisi suunnata Vaakkoin parkkipaikalle. Dropbagit jätettiin peräkärryyn ja starttasimme omalla vuorollamme klo 12. Suoraan matkaan?! Tällä kertaa alussa ei ollut mitään suurempaa hämmennystä tuottavaa satelliittikarttaa, nauhoista tehtyä rataa tai muuta yllätystä. Arvelimme, että todennäköisesti kisa ei kuitenkaan näin selkeänä jatkuisi. 

Kovin montaa tavallista rastipistettä eli kirjakätköä emme ehtineet hakea ennen kuin Lakistontien varresta löytyi hiukan epämääräinen ohje siirtyä eräälle Helsingin Seudun Liikenteen bussipysäkille. Ohjeissa oli HSL-appi varusteena, mutta oletimme sitä pelkäksi hämäykseksi kuten uimalaseja edellisellä kerralla. Sovellus meillä oli, mutta pysäkin numeron mukainen pysäkki ei suinkaan ollut missään lähellä - sinne oli noin 10 kilometriä matkaa. Pohdimme, onko tässä joku hämäys tai ansa viritettynä niille, jotka yrittävät edetä suorinta reittiä. Hetken mietittyämme siirryimme juoksemaan tien 120 varteen. Vaihtoehtoisten suht suorien suojaisempien reittien puuttuessa otimme riskin ja etenimme melko näkyvästi kolmen letkana tien vasenta laitaa kohti Kakolanmäen vieressä olevaa pysäkkiä.

Tätä jalkapatikkaa maantien laidalla ei kovin pitkään kestänyt. Kaitalammen kohdilla auto pysähtyi kohdallemme. Epäilimme  jääneemme heti kiinni ennen kuin pakomatka kunnolla edes alkoi. Hetken neuvoteltuamme uskalsimme ottaa vastaan apua ja kyydin pysäkille. Perillä saimme käteemme varsin vanhan kartan, mutta pellot ja mäet olivat paikoillaan emmekä pitkään sen kanssa ihmetelleet. Melkoinen ihmetys meitä kuitenkin kohtasi Petikon parkkipaikalla, jossa oli piilotetun kirjan sijasta olikin Grandiosa-peräkärry ja sen ympärillä joukko järjestäjiä ja muita kelmejä nauttimassa pizzaa leppoisasti keskellä kirkasta päivää. Onko tässä joku koira haudattuna? 

Pizzapalat otimme, mutta emme sellaiseen hölmöyteen sortuneet, että olisimme ahmineet niitä ähkyksi asti. Jatkoimme ripeästi matkaa ja saimmekin pian muutamia tuttuja kelmejä kiinni, jotka olivat startanneet Vaakkoista meitä aiemmin. Matka eteni melko sujuvasti - yhden kirjan haimme laajahkon suoalueen keskeltä, mutta ei tarvinnut rämpiä polvia myöten. Jatkoimme hyvää etenemistä Keimola Golfin vieritse kohti Serenaa kirjakätköjä etsien ja kirjojen kansia kuvaillen. Useita pätkiä etenimme ulkoiluteitä pitkin. Välissä etsimme rasteja mäkien päältä tai rinteiltä - niiden löytämiseksi oli sopivasti suunnistus- ja kipuamisvaivaa. 

Vaakkoin parkkipaikka ja dropbag-huolto tuli reilun 5 tunnin jälkeen uudelleen vastaan. Tässä vaiheessa teipatulla akillesjänteellä pakomatkalle startannut Antti katsoi kuitenkin antautumisen parhaaksi vaihtoehdoksi. Jatkoimme Larin kanssa kahdestaan. Tankkasimme nestettä ja energiaa sekä otimme seuraavan kartan. Niitä oli tässä kisassa taas useissa eri mittakaavoissa, joten uuden kartan kanssa etenemistä piti aina aluksi hiukan kalibroida. Huollon jälkeen ensimmäisellä rastilla teimme pienet ylimääräiset koukerot, kun en tullut tarkasti kohti rastia ja mäen mittakaava yllätti. Seuraavat kirjat kuitenkin löytyivät taas paremmin ja siirryimme Larin kanssa tien 120 eteläpuolelle. 

Pakomatka jatkui aina yksi karttalehti ja pätkä kerrallaan etelään päin, kunnes Hynkänlammella pääsuunta kääntyi kohti ja lähdimme kiertämään kohti Velskolaa. Hämärän tullessa kaivoimme lamppuja päähän. Velskolan jälkeen suunta kääntyi länteen. 

Pummeitta emme selvinneet pimeällä. Yhden suon ylityksen jälkeen suunta pääsi kääntymään 90 astetta ja nousin eri kohdasta vastarinnettä kuin ajattelin. Selkeä rinteen muoto ja kompassi paljasti nopeasti tuon virheen ja teimme nopeasti uuden reitityksen Ison Majaslammen eteläpuolelta kohti Pöksynhaaraa ja telttaa, jolla olimme jo kerran käyneet hakemassa kartan. Teltan sisältä löytyi tutkimalla tyyny ja sen sisältä eri karttalehti kuin aiempi. Kartan piste johdatti pohjoiseen Vaakkoin suuntaan, minkä perusteella aloimme jo vahvasti uskomaan, että seuraava kartta saattaisi viedä meidät pakoreitin loppuun asti. Aikaa ei kuitenkaan ollut yhtään tuhlattavaksi (noin 55 minuuttia 12h cut-offiin). Toiveekkaana kiristimme vauhtia. 

Loppupätkällä karkulaisille oli varattu mukava minisuunnistus Suolikkaan ja Sarkkisen välissä: varsinaisesta rastipisteestä 36 löytyi laminoitu pieni karttapalanen. Könysimme sitten tällaisten pienten karttapalojen johdattelemana pitkää jyrkännerinnettä vuoroin alas ja ylös, kunnes kirjakätkön paikka ja seuraava karttalehti löytyi ja pääsimme taas jatkamaan matkaa. Viimeisellä kartalla etenimme tien 120 yli Vaakkoin puolelle. 

Aikaa tuossa rastin 36 pienessä rymy-yllätyksessä kului sen verran, että 12h tunnin aikaraja alkoi uhkaavasti kolkuttelemaan ja epäily hiipimään, loppuisiko aika sittenkin kesken. Loppukiri oli otettava tosissaan, sillä ei ollut varaa virheisiin. Pohdimme, onko lopussa vielä Vaakkoin puolella samanlainen tai muu yllätys. Viimeinen rasti löytyi onneksi melko helpolla eikä tarjonnut toista samanlaista minisuunnistusta. Emme kyllä olisi sellaista ehtineet kierrellä, sillä aikaa oli jäljellä alle 10 minuuttia. 

Pienen toivonsäikeen varassa pistimme reippaasti tossua toisen eteen. Varvikon jälkeen pääsimme tielle ja loppupätkä Vaakkoin parkkipaikalle edettiin reippaalla 5 min/km tahdilla. Lari pysyi hyvin mukana. Sininen poliisivalo ja sireeni näkyi ja kuului - se oli vastassa ennen maalia ja parkkipaikkaa ja olisi poiminut liian hitaat karkurit talteen, mutta ehdimme juuri vapauteen. Marginaalia jäi kaksi minuuttia. Nyt voi sanoa, että kolmas kerta toden sanoo.

Analyysi:

Gepsiin tuli 69km / 1760 nousumetriä, josta ehkäpä puoli kilsaa on auton kyydissä edettyä kunnes huomasin laittaa kellon pauselle. Reitti on kuvassa alla ja suora viiva on auton kyydissä siirrytty pätkä. Keskisyke oli 114, hiukan vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena (118). Muutama piste oli melko lähellä paikkoja, missä on etsitty aiempin vuosina Markkasen kirjoja, mutta kisapäivä sää oli paljon suotuisampi. Edellisvuoden (2022) lumihankiin verrattuna eteneminen oli nyt nopeampaa, joten siksi myös matkaa tuli enemmän vähemmällä rasituksella. Tätä pakoretkeä voi myöskään kurjaksi luonnehtia suhteessa vuoden 2021 kisaan, jossa karkulaisilla oli märkä ja kylmä ja jossa ei edes dropbagille asti ei ehditty.

Vuosi 2024:

Koska tämän raportin kirjoittelu venähti yli puolella vuodella joululomalle asti, on vuoden 2024 pakoretken päivä jo tiedossa (27.4.2024). Ei liene lunta silloinkaan maastossa. Joulukuun puolella Markkasen maratonin Instagram-joulukalenterissa julkaistiin jotain karttapaloja ja muita vihjeitä. Niiden perusteella vaikuttaisi siltä, että Markkasen maratonin viides editio kiertelee jossain muualla kuin Nuuksiossa - mutta näiden vihjeiden varassa tuskin kannattaa suunnitella pakoretkeä liian tarkasti etukäteen. Tässä kisassa ei todellakaan tiedä, mitä tulee vastaan - rastipisteestä voi löytyä kirjan sijasta pizzakärry, koodilukko tai sitten siellä onkin pelkkä vihje, mistä kirjaa kannattaisi etsiä.

WWW-sivut: https://volvomarkkanen.sillisatama.fi

GPS-seuranta aka kelmien nilkkapannat: http://www.tulospalvelu.fi/gps/2023markkanen/