Synkkä Syysunelma 150 tossu 2020

Tavoite ja ennakkovalmistelut:

Vaikka tilastollinen odotusarvo oli DNF, tavoite oli selvä eli selättää ratamestarin tarjoama haaste. Kokemusta oli alla kahdesta Synkkiksestä, joten tuntumaa kisaan oli jo sopivasti. Kumpikaan aiempi suoritus ei mennyt nappiin, mutta olin silti niilläkin 100km tossusarjassa nopein. Vuonna 2018 suoritukseen meni 16h 20min ja 2019 selvästi enemmän (pääsin liian myöhäisen karttaprinttailun ja säädön takia lähtemään 45min myöhässä ja kadotin matkalla yhden kartoista joutuen pessaamaan toista tiimiä). Näiden perusteella arvelin noin 1,5 kertaa pidemmällä radalla tavoiteajan olevan 24-26h suht nappiin menneellä suorituksella ja lähellä 30h, jos tulee harhailtua pimeällä.

Kisa vaatii merkittävän ennakkovalmistelun tai ainakin hyvällä ennakkovalmistelulla voi parantaa mahdollisuuksiaan onnistua. Paria viikkoa ennen kisaa rastipisteet ilmoitetaan GPS-koordinaatteina ja sanallisina kuvauksina sekä mahdolliset erikseen nimetyt kielletyt alueet. Kiellettyjä aluita ovat myös yksityiset pihapiirit ja syysviljaa kasvavat pellot. Näiden avulla saa lähteä suunnittelemaan omaa reittiä. Kukin kisaaja hoitaa omat karttansa ja suorittaa muuta tiedustelua (tutkii ilmakuvista hakkuu-aukeita, selvittää, osuuko mitään kauppoja matkan varrelle jne).

Rastipisteitä aloin tutkia la 17.10. illalla. Ensimmäinen valmisteluilta meni aamuyöhön asti. Plottasin rastipisteet Maanmittauslaitoksen karttapaikan maastokartalle (headerin taustakuvassa koko alue ja yksi rasti alla) ja näin alkoi hahmottumaan kisan reitti. Tutkin erityisesti reuna-alueiden rastivälit ja niiden osalta mahdolliset kiertävät tiekierrot. Näin rajasin alueen, miltä varsinaisen pääkartan tarvitsen. Seuraavaksi hain Suunnistusliiton rekisteristä kisa-alueen seurojen suunnistuskarttoja ja merkkasin rastipiste-Exceliin, mitä näistä mahdollisesti ovat kisa-alueelta. Apukarttojen haalimisessa tein yhteistyötä Team Duron Antti Pasasen ja Lupus Extremen kanssa.

Ma 19.10. työpäivästäni (yrittäjän vapaudella) käytin ison ajan, kun googletin suunnistuskarttoja. Niitä löytyi kännykkälaatuisina kuvina esim WordofO:sta, kun suunnistajat ovat jakaneet kisasuorituksiaan. Muutamia löysin koronakevään omatoimi-iltarastien tiedoista. Yhden n 20v vanhan kartan sain pyytämällä omalta seuraltani eli Rasti-Jyryltä.

Illalla latasin MapAnt-palvelusta alueen pullautuskartan (pullautuskartta on avoimen laserkeilauksen korkeusdatan perusteella tietokoneen laskema suunnistuskartta; siinä on yhdistetty maastokartan tiedot eli tiet, talot ja suot sekä tuo tarkempi korkeuskäyrästö). Alue oli niin iso, että kartan sai vain ladattua paloina, jotka sitten yhdistin Photoshopilla. Sen jälkeen ilmaisella ratamestareille kehitetyllä PurplePen-ohjelmistolla tein luomani kartan päälle suunnistustapahtuman. Siirsin karttapaikasta tähän rastipisteet vertaamalla omaa karttaa ja MML:n kartan koordinaattipisteitä. Jatkoin reittisuunnittelua ja vertailin eri reittien pituuksia ja pohdin, mitä ojista ja joista voisivat olla ylitettävissä muualta kuin tiesiltoja pitkin.

Testasin myös suunnistuskartan ja pullautuskartan yhdistämistä. Kohdistus oli melko työlästä. Se edellytti liitettävän palan skaalamista sopivaan kokoon sekä kiertoa oikeaan kulmaan (koska magneettisen pohjoisen viivat eivät ole yhtenevät). Jo valmiiksi epätarkka suunnistuskartan kuva kärsi liikaa ja jälki oli turhan suttuinen, joten luovuin tästä ideasta. Kello olikin sitten jo 03 aamuyöllä.

Viimeinen isompi rypistys oli keskiviikkoiltana kahta päivää ennen kisaa. Purplepenissä katsoin joka rastivälin läpi ja merkkasin karttapohjaan jokien ylityspaikat sekä asettelin pitkillä rastiväleilla rastiväliviivan kulkemaan karkeasti murtoviivana mukailemaan suunniteltua reittiä. Tässä vaiheessa 150km tossusarjan 127km linnuntietä oli kasvanut 147km reitiksi, joten tiesin, että todellinen matka tulee olemaan reilusti yli 150km. Yleisesti suht hyvä arvio linnuntiestä oikeaan suunnistettuun matkaan on 1,3-1,5 kertainen.

Korjailin lopuksi käsipelillä karttaan maastokartalla näkyviä, mutta Mapantista puuttuvia metsäautoteitä. Sitten tutkin isosta kartasta sopivia rajauksia eri mittakaavalla ja eri tulostuskokoja (A2, A3 ja A4) pdf-muotoon tallennettuna. Sain lopulta kisareitin järkevästi katettua neljällä A2-koon pdf-kartalla. Hienosäädin kunkin palan osalta vielä mittakaavaa hukka-alan minimoimiseksi eli jotta juuri tarvittava osuus karttaa olisi mahdollisimman hyvin luettavissa. Tein myös valokuvina löytyneisiin suunnistuskarttoihin Photoshop-fiksausta yrittäen parantaa niiden kontrastia tai värejä. Osaan apukartoista piirsin tietokoneella rastipisteen, osan vain tulostin ja piirsin käsin paperille. Karttojen leikkaus ja pussitus jäi kisan iltapäivään, sillä Hesarikin oli taas jo kolahtanut postiluukusta.

Synkkiksen kulku:

Karttojen leikkely ja pussitus vei perjantain iltapäivästä tunnin pidempään kuin ajattelin, joten ylimääräistä aikaa ei jäänyt. Puin kisavaatteet kotona ml. pieni rasvaus jaloille ja muille hiertymille altiille kohdille ja lähdin n 17.45 ajamaan Pusulan Keräkankareelle. Perille ehdin sopivasti. Starttipaikalla vilkkui kymmenet otsalamput ja pyöräsarjalaiset säätivät karttatelineitä ja pyöriään, vaikka paikalla oli vain noin kolmasosa kisaajista. Lähdöt oli tänä vuonna hajautettu kolmeen aaltoon 19, 20 ja 21.

Lähtötohinassa kotona unohdin ladata täyteen Polar Vantagen akun. Latasin sitä kuitenkin automatkalla varavirtalähteestä ja nappasin kellon ranteeseen GPS:n haettuani. Akku ei ihan ehtinyt täyteen asti, mutta varaustaso oli kuitenkin hyvä (97 %). Tässä kisassa oli myös kestohaaste minä vastaan 30h aikaraja sekä 2v vanha Vantage itseään vastaan, jonka akun kesto on optimiolosuhteissa uutena 40h. Ainoa toinen kisaaja 150T-sarjassa oli palannut hakemaan kotoa tossujaan ja starttasi hiukan myöhässä minun perääni, joten emme ennen kisaa ehtineet juttelemaan.

Matkaan pääsin klo 19 kisatirehtöörin 'kärsikää'-toivotuksella. Lähdöstä fillaristien valot hajosivat useaan eri suuntaan. Juoksijat lähtivät pääosin suoraan, mutta tässäkin oli pari eri uraa Keräkankareen majalta kohti tietä. Pellolla oli hieno sumu ja hetkittäin otsalampun valossa näkyi vain pari metriä tietä ja muuten sumuverhoa. Ykköselle ehdin ensimmäisenä tossusarjalaisena, mutta perässäni tuli letka muita.

Lähtöjen ohella myös reitti oli hyvin hajautettu eli jo rastin 1 jälkeen 150km ja 100km radat erkanenivat ensimmäisen kerran toisistaan. Reitinvalinnat jalan ja pyörällä myös eroavat, joten en kisan alun jälkeen hirveästi nähnyt muita - edes saman 150km radan kiertäneitä fillarisarjalaisia, sillä he etenivät keskimäärin minua nopeammin isommista tiekierroista huolimatta.

Kakkosrastilla hätäilin hiukan. Löysin alkavan ojan. Rastin heijastinnauha ei metsäautotieltä käsin osunut lampun valokeilaan, koska rasti ei ollut aivan ojan päässä, vaan roikkui kuusessa ojan alkupäässä (ihan rastiympyrän kohdassa). Hätäilin tässä ja juoksin hiukan pidemmälle etsien toista ojaa kunnes palasin - minuutti tai kaksi ylimääräistä - tässä kisassa se ei ollut murhe, koska päähaaste oli jaksaa maaliin saakka.

Rastilta 2 olisi päässyt metsien läpi paljon suorempaan rastille 3, mutta olin suunnitellut välille pitkähkön tiekierron pohjoisen kautta (alla olevan kuvan oikeassa alakulmassa näkyy pätkä suoraa rastiväliviivaa sekä osa suunnittelemaani reittiä keltaisella korostettuna). Yritin tällä pitkällä rastivälillä oikaista yhden pätkän tiestä menemällä suoraan itään yhden pienen joen yli. Ilmakuvista arvioituna sen rannat olivat ruovikkoa ja leveyttä oli 2-4 metriä, joten ylitys oli hyvinkin epävarma. Ilmakuvassa joki kapeni purontapaiseksi selvästi etelämpänä ja rannat olivat metsää. Usein on joen yli kaatuneita puita, joita pitkin pääsee kuivin jaloin. Pientä seikkailua hakien suuntasin suoraan rantaan, sillä toisinaan mökkien kohdilla on omia siltavirityksiä. Ajatellussa kohdassa olisi tullut kuitenkin uintipätkä, joten lähdin hakemaan sopivaa paikkaa alavirran suuntaan. Kaatunutta puuta ei löytynyt, mutta virtaavassa paikassa selvisin yli kahlaamalla polvisyvyisessä vedessä. Pääsin lopulta pitkin eteläisempää mökkitietä (kuvan keskellä) isommalle tielle. Ilma oli lämmintä ja vesikin, joten tuo ei menoa haitannut.

Normaalisti erittäin hyvin toiminut Lupinen otsavalo oikkuili tässä kisassa. Pohdin ensin, onko virtajohdossa huono kontakti, mutta kun valo ei mennyt itsekeseen vain pois päältä, vaan myös hyppi valoteholta toiselle, päädyin siihen, että joko valopäässä on painonapin alla kosteutta tai muu kontaktihäiriö tai ohjauselektroniikka on pettämässä. Hetkittäin kuutamo oli niin hyvä, että pystyi juoksemaan tiellä ilman valoakin - varavalolla olisi kuitenkin turha yrittää kisa läpi, joten toivoin lampun pysyvän menossa mukana. Pääosin valo pysyi aloillaan, mutta kisan loppuun saakka hetkittäin lamppu piti omaa strobomaista diskoa.

Kolmosrastilta lähdin suunnalla, mutta missasin yhden metsäautotien pään. Lammen rantaan oli kuitenkin helppo suunnata, sillä sieltä kuului isojen lintujen ääntely kauas - en tunnistanut niitä. Heti rastin 4 jälkeen 100km fillarisarjassa kaksi tuntia myöhemmin startannut kaverini Antti Pasanen ohitti minut ja juttelimme hetken ennen kuin Antti kiihdytti vauhtia omalle neloselleen (minun viitoselle).

Suunnistus eteni varsin sujuvasti. Tarkistin suuntaa kompassista tavallista huolellisemmin. Tein matkan varrella lennosta useita muutoksia suunnitelmaan. Peltojen kohdalla vasta paikan päällä näki, oliko pelto ylitettävissä vai pitikö kiertää. Tein välillä tieltä metsän puolelle pienen koukun kokeillen, millainen pohja on ja onko puusto tiheä eli kannattaako lähteä oikomaan tieltä viistosti sivutielle vai kiertää risteyksen kautta.

Fillarilla ei perille päässyt läheskään kaikille rasteille, mutta pitkän matkan päässä tieltä olevia rasteja ei ollut fillaristien iloksi. Rastipisteet olivat pääosin selkeiden kohteiden lähellä tai suoraan selkeässä kohteessa (urheilukentän reuna, sähkölinjan tolppa). Käytin tarkempia apukarttoja muutamilla rasteilla apuna lähestymisessä. Kahdesti olin arvannut kohteen väärin - kuten kivi avokalliolla ja suunnistuskartassa niitä oli useita. Nyt ei ollut yksittäistä kiveä keskellä pienipiirteistä maastoa tai jotain yksittäistä ojanmutkaa keskellä isoa ojitettua suota. Eikä sitä 'iki-ihanaa' Rokokallion kivenkoloa (Synkkis 2018) - oli aivan täysi bingo etsiä kivenkoloa luokkaa 100m leveästä jyrkänteestä, joka on vaaka- ja pystyrakojen halkeamista syntynyt verkosto kivenlohkareita.

Rastille 9 Oinasjärvelle saavuin hiukan kovempaa juosten. Uintirastille saavuin 0:30 aamuyöllä. Tällä kertaa riitti kastautuminen ja kahlaus rantaan. Nyt ei tarvinnut pelätä jäätyvänsä, sillä ilma ja vesi olivat suht lämpimät. Rastilla maltoin jutellakin hetken valvojien kanssa, täytin juomapullon ja jätin terveiset perässä tulevalle toiselle 150T-sarjalaiselle. Arvioin myös ensimmäisen kerran matkaa. Linnuntietä oli kuljettu vasta 35,7km, mutta Polar ranteessa näytti 47,6km. Laskeskelin, että taitaa tulla yli 160km taival.

Etukäteen hiukan vaikeammaksi arvioimani rastit 11-13 löytyivät sujuvasti suunnistuskartan avulla. Myös rastille 14 löydän peurojen tekemää polkua ja eteneminen edes takaisin metsäpätkän läpi sujuu mallikkaasti. Myös rastit 15-16 löytyivät hyvin. Monet rastivälit etenin pitkin teitä, jolloin kartan saattoi pistää rullalle ja vain jolkotella eteenpäin. Välillä suljin hetkeksi silmätkin tyhjällä metsäautotiellä juostessa.

Tarkkuutta pitää kuitenkin tarvittaessa olla myös rastiväleillä. Välille 16-17 osui siirtymä metsäautotieltä toiselle (kuva alla). Suunnitelmani tässä kohdassa oli ylittää puro (tankkasin siitä vettä), nousta mäen yli ja pudotella kohti sen takana olevaa kumparetta ja alkavaa metsäautotietä. Nousin kyllä mäelle ihan oikeassa suunnassa, mutta mäen päällä sen muoto ohjasi minut kulkemaan vinoon. Suuntani kääntyi ja lähdin mäen päältä ensin 90 astetta väärään suuntaan. Suuntavirhe kasvoi lisää, kun aloin väistämään hakkuuaukean ryteikköä - tässä tapauksessa vasemmalle. Kuvan hakkuuaukea näkyi maastokartassa, muttei omalla pullautuskartalla - ylipäätään niihin ei kannata liiaksi luottaa.

Kompassia katsoessa havahduin eteneväni noin 150 astetta väärään suuntaan rastiväliin nähden - siis mitähh?!? Näin ison virheen kohdalla voi helposti epäillä kompassiaan. Korjasin suuntaa ensin vain 90 astetta. Vasta hetken sivusuuntaan kuljettuani lopulta uskoin kompassiani. En ollut lainkaan varma, miten pitkään ehdin kulkea väärään suuntaan. Tuossa screenshotin hetkellä tein korjaavaa liikettä kulkemalla pätkän kohti etelää, mutta ei hakkuaukealla näkynyt mitään metsäautotien päätä. Kumpareiden muodoista en saanut pimeällä varmuudella paikannettua itseäni. Parasta oli vain jatkaa rastivälin tavoitesuunnalla eteenpäin kohti selkeää kohdetta. Päädyin ojalle tien itäpuolelle, josta tein korjausliikkeen eli löysin tielle vasta kuvan alareunan kohdalla.

Rastilla 19 tankkasin juoma-astiasta vettä. Sitä ollut paljoa jäljellä. Kaikkea en kehdannut ottaa, kun perässäni oli ainakin yksi. Aikaa oli kulunut melkein 12 tuntia ja matkaa oli takana 88km - karkeasti puoliväli oli ylitetty. Juoksu tuntui vielä suht hyvältä, mutta kengät ja jalat olivat lähes koko ajan märät ja sen tuntui jo jalkapohjissa. Olin pyrkinyt pitämään tehot matalina - keskisyke näytti 121 eli hyvin maltillista. Ultramatkoilla polkujuoksukisoissa keskisykkeeni on yleensä 130-135 paikkeilla.

Aamu alkoi sarastamaan ja lamppua tarvitsi vain kartanlukuun. Auringonnousun punerrus Vahermanjärven yllä oli upea. Järven rannassa joku mökkeilijä ihaili sitä ikkunastaan - ja varmasti ihmetteli, kuka hullu juoksee lamppu päässä lenkkiä klo 7 aamulla. Vaherman (entisen?) leirikeskuksen läpi oikaisin, kun se näytti tyhjältä ja melko hylätyltä. Välillä tuli kiertoa pusikoissa, kun kiersin mökkien pihoja edetessäni mökkitieltä toiselle.

Matka eteni rasti kerrallaan kohti Karkkilaa. Reitin hienoin pätkä oli pian Vaherman jälkeen Saukonjärvellä, jossa kuljettiin harjua pitkin järvi kummallakin puolella. Reitti ohitti tämän jälkeen myös röykkiön valtavia siirtolohkareita - mutten malttanut koukata tieltä niitä katsomaan. Paikka löytynee nimellä Kaksisten Pirunkirkko.

Karkkilassa tein pienen koukun suunnaten K-marketille. Ostin kaksi vadelmaviineriä, litran mansikanmakuista mehua sekä kolme suklaapatukkaa. About sen mitä vitosella saa. Kauppa tuli sopivasti vastaan, sillä lötköt olivat aika tyhjät ja omista kisaenergioista oli jäljellä vain marmeladeja. Kassa ihmetteli, ettei ne kolikot paljoa paina, kun sanoin, etten kaipaa kuittia enkä myöskään vaihtorahoja (85 cnt). "On tässä vielä jokunen kilsa jäljellä juoksua" totesin, enkä jäänyt myöskään selittämään, että takana oli jo 15 tuntia ja 112 kilometriä. Söin suorastaan taivaalliselta maistuvat viinerit kävellessäni eteenpäin. Pysähdyin roskiksen kohdalle pullottamaan mehun lötköihin.

Karkkilasta Ikkalan urheilukentälle (rasti 23) oli 8 kilometriä juoksua tiellä 126. Suunnistuksellista haastetta tuossa ei ollut yhtään eli tässä mitattiin vain henkistä kanttia läpsytellä asvalttitietä pitkään. Lopulta sininen kyltti Ikkala tuli vastaan. Rastin koodin 'YLE' kirjasin ensin väärään ruutuun, sillä olin edellisellä rastilla jo reilusti ennen Karkkilaa painanut sen mieleeni kaivamatta kynää ja lappua esiin. Hetken löi aivan tyhjää, mutta sitten 'SE8' palautui onneksi mieleeni. Yhden toisen kisaajan näin rastilla. Taisi olla 7 tuntia siitä, kun edellisen kerran edes jonkun toisen kisaajan valo vilahti pimeässä. Lähdettiin vielä kumpikin eri suuntiin eri reitinvalinnalla (tai eri rastia kohti), joten matka jatkui soolona.

150T-sarja teki vielä yhden ison lenkin palaten Vahermanjärven eteläpuolelle. Jätin sen laskujoen - Myllypuron - mahdollisena oikaisupaikkana käyttämättä rastivälillä 24-25. Nimeltään vaatimaton 'oja' oli kartalla monta kertaa leveämpi kuin se ojantapainen, johon matkani tyssäsi 2-3 välillä. Autotien sillalta näkyi kaunis kiemurteleva koski. Sen luultavasti olisi voinut ylittää kiviä pitkin jostain kohdasta, mutta kierto oli varma valinta.

Loppupuolella oli pari lyhyempää rastiväliä, joissa kannatti suosia metsäoikaisuja. Arvelin, että voin juuri ehtiä ne ennen kuin tulee uudelleen hämärä. Joku metsäpätkä oli aivan umpisurkeaa ryteikköä, jossa sai tosissaan hakea kulkureittiä, mutta väistämättä näitä osuu reitille. Erilaisia hakuuaukeita ja niiden pusikoita oli jo lukuisia ylitetty. Rastit 27-28 löytyivät hyvin. Eteneminen alkoi kuitenkin hidastua, kun jalkapohjista nahka oli jo rakoilla. Vaikka jalat eivät kaivanneet mitään extraa, yksi ihan turha koukkukin tuli tehtyä, kun lähdin liian aikaisin metsäautotieltä seuraamaan polkua, joka ei ollut kartalla ja huomasin päätyneeni Kaljumäen väärälle puolelle. Tätä kisaa tuo pummi ei pilannut - pääsisin 30h aikarajan puittessa maaliin kävellenkin, jos vain jalat kestävät loppuun asti.

Kaivoin lampun esiin kartanlukua helpottamaan. Loppu oli suunnistuksellisesti hyvin selkeää. Rastivälille 30-31 oli useampi eri vaihtoehto. Pitkä tiekierto etelästä, suht suoraan tai tiekierto pohjoisen puolelta yhdellä metsäoikaisulla. Etukäteen pohtimani suorahko reitti vei Hirvihuhdan pellon ja sillan yli (ylimmässä kuvassa). Savinen pelto yli kynnetty ja käännetty ympäri. Sen sai ylittää, mutta tämä pätkä oli todella märkä ja jalkapohjat eivät diganneet yhtään enää tuosta paakkuisesta "perunapellosta". Hetkittäin kenkä upposi liejuun yli nilkan, jos astui savipaakusta ohi tai se pettikin jalan alta. Oli pakko astella tuo pätkä. Pellon jälkeen tiepätkä oli ajettu traktorilla ja sekin oli märkä ja möykkyinen pohjaltaan. Matka eteni hitaasti ja 24 tunnin alitus varsinaisella kisareitillä tuntui karkaavan käsistä. Lopussa odotti vielä joku quest - todennäköisesti Keräkankareen maastossa pääsisi koluamaan suppien pohjia.

Asvalttitiellä pystyin taas juoksemaan ja sain vähän vauhtia. Tie 280 oli sitkeyttä vaatinutta läpsyttelyä kohti maalia. Kisan alussa tällaista tietä rullailisi iloisena, mutta nyt pimeällä se tuntui todella pitkältä pätkältä. Rastin 31 poimin matkalta ihan tien vierestä. Väistelin autoja muutaman kerran penkan puolelle, sillä liikennettä oli jonkin verran lauantai-iltana. Näkyvyys linjauksiltaan vanhahkolla tiellä ei ole kovin hyvä ja piennar on melko olematon. Keräkankareelle saavuin käytettyäni aikaa 23h 55min. Vantage oli jo piipannut 'low battery'. Se näytti kuljetuksi matkaksi 172,5km. Oma energiataso ei ollut hirveän paljon parempi, mutta olin säästellyt voimia questiin.

Huikkasin maaliin tulessa, että olen kovasti odottanut mikä on se lisätehtävä - lienee joku suppasuunnistus 20v vanhalla peilikuvakartalla. Oikein arvasin. Kartta oli vuodelta 2006, mutta se oli sentään oikeinpäin. Edessä oli 4,5km rata, 8 rastia. Totesin, etten kovin nopeasti tuota kierrä näillä jaloilla pimeällä.

Kävelin lähes koko matkan ja mahdollisimman paljon ladunpohjia ja polkuja pitkin. Olisi tuolla voinut mennä tuoreilla jaloilla enemmän suunnalla, nyt yritin vältellä epätasaista pohjaa. Uria ja polkuja oli maastossa paljon enemmän kuin kartalla. Tämä sai minut haahuilemaan pitkän tovin kolmosella (matka- ja samaistusvirhe). Siinä kohdassa jo ennen kalliota meni metsäkoneen ura poikittain ja käännyin siltä takaisin kahdesti. Tuossa vaiheessa lyhytkin kuljettu matka tuntui pitkältä, joten matkan arviointi oli tavallista vaikeampaa. Kun sitten järki vihdoin leikkasi, että kartalla olevan uran täytyy olla selkeämpi, jatkoin uran yli ja rasti löytyi. Polar oli jo lopettanut matkan taltioimisen eli tässä kisassa kello hyytyi ennen minua.

4-5:n menin tiekiertona etelän puolelta. Tiellä auto pysähtyi kohdalleni. Oli aiemmin tiellä 280 myös kisaaja pysähtynyt ja toivottanut tsempit, joten oletin saavani yhdet sellaiset vielä viimeisille rasteille. Yllätykseksi yksi polkujuoksukaveri avasi ikkunan. Ihmettelin, miten hän täällä on - oli ajanut puolisoni kisapaikalle, ettei minun tarvitse millään lyhyillä torkuilla yrittää nousta oman auton rattiin.

Puoliso oli vastassa onnittelemassa. Toinenkin 150T-sarjalainen saapui samaan aikaan maaliin myös - mutta raatotaksilla, kun matkateko oli katkennut 130km jälkeen. Maalissa onniteltiin Synkkiksen pisimmän matkan selättämisestä. Ihan hyvällä marginaalilla se onnistui. Polar sai taltioitua vain vajaat 25h ja 176,4 kilometriä. Tästä jäi noin 45 minuuttia puuttumaan, matkassa arviolta 2 kilsaa - niin hidasta oli tuo jyrkkien supikkorinteiden könyäminen. GPS-seuranta näytti matkaksi 174km ja ajaksi questin kanssa noin 25:37. Oliko 174 vai 177, samapa tuo. Ihan tarpeeksi pitkä tuo matka kumminkin oli.

Lämmin sauna oli paikallaan. Maalissa saatua PePon kassia voi kantaa ylpeydellä. En usein lihaa syö, mutta meetwurstileipä ja suht suolainen kanakeitto maistuivat erittäin hyvin. Juteltiin myös hetki kisasta ja pohdittiin joitain reitinvalintoja. Matkalla kotiin autossa olin aivan seis, joten omasta ajamisestani ei olisi tullut mitään.

Analyysi:

Synkkis-retkestä tuli selvästi pisin juoksu ulkona sekä matkan että ajan osalta. Arvelin, että selviän kyllä urakasta, kunhan maltan alkuvauhdin kanssa. Loppuaika osui oman tavoitearvioni sisään, joten varsin tyytyväinen olen. Voi olla, että jollain rastivälillä joku kokonaan toinen reitinvalinta olisi ollut nopeampi, mutta kuka sen tietää. Arvailla voi.

Suunnistuksellisesti nappisuorituksella lähtisi ainakin 20-30min ajasta pois, jos nuo kolme screenshot-kuviin poimittua koukkua olisi jättänyt tekemättä (yksi huono reitinvalinta ja kaksi harhailua rastiväleillä). Muitakin virheitä tuli, mutta vaikea on virheettä vetää näin pitkää kisaa. Suhteessa kahteen aiempaan vuoteen suunnistus meni kumminkin kokonaisuutena hyvin. Synkkiksessä on tullut kierrettyä kokonainen järvi väärältä puolelta ja juostua pitkä pätkä väärää tietä.

Eniten matkatekoa hidastivat pehmenneet jalkapohjat, mutta ei jaloista olisi kovin paljoa enempää irronnut, vaikkei rakkoja olisi tullutkaan. Ilman niitä peltoja ja metsäpätkiä olisi kenties voinut yrittää loppupuolella juosta enemmän. Kisan jälkeisenä päivänä jalkojen lihakset olivat jopa yllättävän hyvässä kunnossa - kehuttuani omaa vointiani perhe haastoi tekemään 3 minuutin 'Bring Sally up, bring Sally down' kyykkytreenihaasteen. Nilkat ja jalkaterät ovat kuitenkin selvästi turvoksissa ja jalkapohjien nahka sellaisessa kunnossa, etten kenkiä pitänyt jalassa lyhyttä kävelyä enempää.

Keskisyke oli matalahko 119 eli retkeilyn puolella. Hiukan tuota korkeammallakin keskisykkeellä pitäisi kestää menoa vuorokausi. Esim. 24h-rataultralla keskisyke oli 127 ja 18-20h polkujuoksukisoissa se on ollut useasti 130-135 välillä. Epämukavuusalueella on toki helpompi pysyä, jos on samaa vauhtia eteneviä kanssakilpailijoita.

Energiat imeytyivät varsin hyvin. Marmeladeista n 150g kulki maaliin saakka, mutten usko, että olisin voinut enempää syödä. Nestettä nautin tasaisesti. Viileässä ilmassa ei juuri hikoile. Puska-pitstopeja tuli kuusi. Vaatteita oli suht sopivasti päällä. Buffilla ja vetoketjua säätämällä sain tuuletettua sopivasti, missä tuli juostua pidempään. Pärjäsin myös koko kisan lyhyillä kynsikkäillä, vaikka ne moneen otteeseen kastuivat, kun täytin lötköjä tai kipusin jotain rinnettä ylös sammaleista tukea ottaen.

Lopuksi:

Synkkis ei ollut tänä vuonna omalta kannaltani lainkaan synkeä kokemus. Kiitokset kisatirehtöörille ja ratamestareille sekä muille järjestelyihin osallistuneille. Ettekä lainkaan turhaan vieneet kaikkia rasteja maastoon, kun myös fillari 150-sarjassa tuli monta onnistunutta suoritusta (kuljettuna matkana 210-230km).

Käytin itse paljon aikaa kisakartan valmisteluun sekä apukarttojen hakuun. Radan ja sen rastimääritteiden teko Purplepenillä ja Nevertear-paperi rastikoodien kirjailuun menevät hiukan hifistelyn puolelle (kuvat alla) . Helpoin ja ajallisesti nopein tapa on ladata kisa-alueesta pullautuskarttapalat Mapantista yhdistellen palat itse. Sopivan maastokartan voi myös ostaa MML:n karttapalvelun kautta. Kartalle voi perinteisellä menetelmällä ympyröidä ensin rastipisteet punakynällä ja sitten korostuskynällä merkitä suunnitellut reitit. Jos rastikoodeja kerätään, ne saa tavalliselle paperille, jota pitää minigrip-pussissa. Näin taitaa suurin osa kisaajista pärjätä. Kestävyyttä ja sitkeyttä Synkkiksessä enemmän tarvitaan kuin täydellistä karttaa.

Voin lämpimästi suositella kisaa, jos vain kartta pysyy kädessä ja reippailu loka-marraskuun vaihteessa yössä sopii luonteelle. Erityisesti nuo sarjat 50 tossu ja 50 fillari tarjoavat hiukan helpomman maistiaisen tästä kisasta - ja jos hyvin kulkee, sitten voikin jo ottaa satasen tavoitteeksi seuraavalle vuodelle.

Kisasivu: http://www.perakylanponnistus.fi/kilpailut/syysunelma.php
GPS-seuranta: https://www.tulospalvelu.fi/gps/2020synkkis/

Ja Hesari - taas se kolahti luukusta, kolmannen kerran tämän kisan parissa puuhatessa. Aika päättää tämä kirjoitus.