Vaarojen Maraton 130km 2021
Ennakkovalmistelut:
Mitähän sitä lokakuussa tekisi? Nuts300:n jälkeen oli treeneistä puuttunut selvä tähtäin. Taskussa oli kyllä alkuvuodesta hankittu lippu Vaarojen Maratonin 65km matkalle, mutta treeniä oli tullut tehtyä ihan fiiliksen mukaan vailla suunnittelua. Elokuun lopussa juoksin melko ex tempore Masokistin Unelman sileän satasen kokeiluna ilman suuria tulosodotuksia (8,5h).
Valmistautumista Vaaroille sotki lyhyt flunssajakso syyskuun alussa. Oireiden mentyä ohi juoksin Nuuksio Trail Ultran uudella lisälenkillä 45km pitkiksen. Vauhti VK-sykkeillä oli melko vaatimaton ja alkoi tuntua, ettei kannattaisi odottaa kovin hyvää tulosta lyhyeltä ultralta. Päädyin omalla logiikallani tuplaamaan matkan kahta viikkoa ennen kisaa - perusmatkalla voisi kenties kisata hitaammallakin vauhdilla. Valmistautuminen kisaan jäi vähäiseksi, mutta kisa oli tuttu - kolmas kerta nyt edessä - ja ihan normaali juoksukeli luvassa.
(Aiemmissa kirjoituksista vuosilta 2019 ja 2020 on enemmän introa kisasta ja reitistä.)
To ip:n sääennuste Kolille: +6 - +8 astetta kisan ajaksi. Pilvistä, aamuyöstä mahdollisesti vähäistä sadetta. Ei ainakaan lunta :)
Varusteet: Kenkinä VJ MAXxit (kuten edellisillä kerroilla). Päällä oli ihan sama Craftin kerraston paita kuin 2020, mutta laitoin jalkaan Salomonin pitkät trikoot ja kaksikerrossukat enkä kompressiosukkia. Selkään sama vanha 12l Salomon Adv Skin -liivi kuoritakille ja muille varusteille. Valona edelleen Lupine Piko tehoakulla (painoa 100g+300g) ja Petzlin miniotsavalo varalle. Kun setti oli aiemmin toimivaksi havaittu, en käynyt edes lyhyellä testilenkillä tällä kombolla.
Energiat ja nesteet: 4 pussia PowerBarin geelikarkkeja, minigripeihin pakkasin Noshtin vauhtikarkkeja, Finlandia-marmeladia ja jotain tavallisia hedelmäkarkkeja. 4 Susu-patukkaa, pari Snickersia ja yksi proteiinipatukka. Jämänä Nuts300-kisasta oli vielä pari siirappivohvelia. 4 x 500ml lötkö urheilujuomalla. Huoltolaatikkoon laitoin 2dl palautusjuoman, energiajuoman ja Tuplan.
Toisen kierroksen energiat ja lötköt pakkasin pieneen pahvilaatikkoon.
Tavoite:
Kärkisijat saattoi suoraan laskea Team Nouxin Juuso Simpaselle ja Tomi Mikkolalle, ellei tule keskeytystä kummallekaan. Testilenkin perusteella vaikutti, ettei omaan ennätysvauhtiini ole asiaa. Kolmanteen sijaan voisi olla mahdollisuuksia, mutta ei sitä ilmaiseksi saisi. Mukana oli mm. 2019 Vaarojen kakkonen Joni Lepistö, Vaaroilla ja Nuts300:lla hyvin kisannut Mika Leppälä sekä myös uusia nimiä perusmatkalle, mm. Anton Aro ja Heikki Salo. Erityisesti Antonin juoksua odotin, sillä hän on selvällä erolla päihittänyt minut tänä vuonna lyhyemmillä matkoilla ja juoksi kuukausi sitten Nuuksion ultralla 15min alle minun PB:n.
Valon run timen näkee taulukosta eri valotehoille. Omaa run timea ei aina tiedä yhtä hyvin, vaikka olisi jo kokemusta kisasta.
Kisan kulku:
Startista Juuson ja Tomin ohella Anton lähti kärkeen. Asetuin Joni Lepistön ja Mika Leppälän vauhtiin. Vilkuilin Polaria. Sykkeet olivat varsin korkealla VK-alueella, vaikka vauhti vaikutti ihan normaalilta ultralle.
Risteyksessä juuri ennen Jauholanvaaraa yksi reittimerkki oli tahallaan siirretty osoittamaan väärään suuntaan. Soitto järjestäjiltä ohjasi meidät takaisin alle 2 minuutissa. Reilusti edellämme juossut Juuso ehti myös tehdä tässä pienen koukun. Tomi ja Anton ehkä näkivät Juuson tai toisensa ja selvisivät pienemmällä pummilla. Palatessamme joukko juoksijoita empi oikeaa reittiä, mm Heikki Salo. Siirsimme reittimerkin oikealle paikalle, ettei enempää porukkaa eksy.
Mäkien nouseminen tuntui raskaalta eivätkä sykkeet laskeneet pk-alueelle edes alamäissä. Rykiniemellä Herajoen ylityksessä olin noin 11min edellisvuoden aikaani perässä (2:18 vs 2:07). Ylitin joen kuudentena. Täytin nopeasti lötkön ja huollon jälkeen olevassa väliajassa olin 4.
Katse kivissä. Lötkö on kädessä korkki valmiiksi avattuna (en ottanut kahluuvaijeria, vesi oli matalalla). Kuva: Jere Alen
Joni ja Mika ohittivat heti ensimmäisessä nousussa. Eteläpään kierroksella roikuin näköetäisyydellä Jonin ja Mikan perässä. Jäin selvästi heille nousuissa ja pari kertaa heidän valonsa katosivat kokonaan mäen harjanteen toiselle puolelle. Helpommilla pätkillä pystyin kuromaan eroa hiukan kiinni. Juoksu oli jo ensimmäisen kierroksen puolivälissä niin raskaan tuntuista, että mietin, onko edellytyksiä lähteä toiselle kierrokselle.
Oma matkantekoni kuitenkin hiukan helpottui ja pääsin puhe-etäisyydelle. Kiviniemen huoltoon tulimme melko perätysten (n 40km/5:07). Olin 18min perässä edellisvuoden aikaani. Kuulimme Antonin keskeyttäneen, kun kyselimme, miten muilla menee. Juuso oli meitä jo tunnin (!) edellä.
Jatkoimme kolmistaan kohti Ryläystä ylä- ja alamäkien vuorotellessa. Vauhti hiukan hidastui - taisi jokainen meistä laskeskella mielessään, että matkasta on yli puolet vielä jäljellä. Suhteessa kahden vuoden takaiseen loskaan reitti oli nyt hyvässä kunnossa, mutta juuria ja kiviä on tismalleen yhtä paljon.
Ryläykseltä alkavan alamäkivoittoisen pätkän laskettelin hiukan nopeammin alas. Hetkeksi Jonin ja Mikan valot jäivät taakse. Hidastin tahtia, kun huomasin sykkeiden taas nousevan liian korkealle VK-alueella. Nousun alkaessa löysin taas paikkani jonon perältä. Loppunousussa tuntui, että Jonin ja Mikan vauhti hiukan kiihtyi puolivälin huollon lähestyessä. Tulin puolisen minuuttia myöhemmin huoltoon.
Triahtlonistit treenaavat nopeita vaihtoja. Samaa tyyliä yritän soveltaa polkujuoksun huoltoihin, vaikkei mitään toisen lajin varusteita tarvitsekaan vaihtaa. Nopea toiminta ei tarkoita hosumista. Lähinnä pitää päättää etukäteen, mitä toimia huollossa tekee, esim. mitä energiaa pakkaa liiviin.
Ensimmäinen kierros vei melkein 8:40 (2020 8:12 ja 2019 8:33). Keli ei menoa hidastanut, sen puolesta olisi voinut olla nopeampi väliaika, mutta juoksija ei vain nyt parempaan pystynyt.
Olin ennalta päättänyt, etten vaihda paitaa, sukkia tai kenkiä. Tyhjensin roskat ja jätin hanskat ja toisen buffin pois. Join puolet proteiinipitoisesta palautusjuomasta ja pari hörppäystä energiajuomasta. Mutustelin Tuplaa samalla, kun sulloin toiselle kierrokselle varatut energiat (kuva yllä) liivin taskuihin. Vaihdoin liiviin uudet lötköt urheilujuomaa ja Lupinen valoon pienen akun. Talkoohommiin osallistunut Ville Maksimainen auttoi vielä sovittelemaan akun johtoa takaisin liiviin. Lähdin huollosta ennen Jonia ja Mikaa jatkamaan matkaa.
Yön kosteus sai silmälasit huurtumaan, mikä hiukan haittaisi juurien ja kivien väistelyä. Jossain vaiheessa taisi olla kevyttä tihkusadettakin. Aamuyö oli kuitenkin lämmin eikä missään vaiheessa tullut kylmä. Pidin mielessä edellisvuoden (2020) kisan, jossa yritin toisen kierroksen alussa kaventaa eroa Tomiin ja miten se kostautui vauhdissa loppupuolella. Herajoen ylityksessä sain tiedon, että eroa seuraavaan perässä on noin kymmenen minuuttia.
Eteläpään kierto eteni kelvollisesti tai ihan hyvin siihen nähden, että jo ensimmäisellä kierroksella olo tuntui jo väsyneeltä. Keskityin lähinnä juoksuun. Nilkat ja akillesjänteet alkoivat kipeytyä. Säästelin jalkoja alamäissä ja astelin alas sellaisia jyrkkiä paikkoja, joissa olisi voinut yrittää loikkia alas. Varomisesta huolimatta kaaduin toisella kierroksella useamman kerran - ensimmäisellä loopilla en kaatunut kertaakaan. Askel ei ollut enää yhtä vakaa. Kuulin pariin otteeseen etäisiä puheen ääniä takaa, mutta olivat kuvitelmaa vain.
Syketaso oli pudonnut kisan alkuun nähden 10-15 lyöntiä matalammalle ja pysytteli pk-alueella. Kilometrit etenivät tasaisen hitaasti. Myös energian imeytyminen tuntui hitaammalta kuin kisan alussa eikä hirveästi tehnyt mieli syödä. Katsoin siksi kellosta puolet ja tasatunnit ottaakseni puolen tunnin välein jotain energiaa. Laskeskelin toisen kierroksen puolivälissä, että loppuaika voisi asettua jonnekin 18:30 paikkeille.
Kiviniemessä täytin lötköt. Huollon mukaan kolme juoksijaa oli perässä 2-3 kilometrin päässä. Lähdin tällä etumatkalla kohti Ryläystä. Teknisten pätkien kohdilla vauhti tippui, kun arkuus nilkoissa kasvoi. Siinä missä ensimmäisellä kierroksella loikin alas Ryläykseltä, nyt astelin paljon enemmän.
Tommi Lahtonen oli reitin varrella kannustamassa. Hän sanoi Heikki Salon kaventaneen takana eroa selvästi. Keulaa oli enää 10 minuuttia Ryläyksen alla. Kiristin omaa vauhtiani. Syketaso nousi jonkin verran. Kisaa oli vielä melkein 2h jäljellä, joten pidin kuitenkin maltin mukana, sillä kolmannen sijan voisi helpoiten pilata kaatumalla alamäessä väsyneenä.
Saavutin 21km matkan juoksijoiden häntäpään. Ohitin hitaammin eteneviä, vaikka kävelin ylämäkiä ja tulin hyvin varovaisesti myös alamäet alas. Loppunousu ei tuntunut mahdottoman pitkältä, mutta matka painoi jaloissa ja toisen kierroksen "mäkikiri" vei pari minuuttia enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella. Maaliin ajassa 18:27:23.
Tuli se kolmas sija kotiin. Nyt on koko sarja podium-paikkoja (I + II + III). Kuva: Juuso Jonninen
Analyysi:
Jäin yli 30min omasta ennätyksestäni (2020 17:48:38). Odotusarvo lähtiessä ei ollut oma ennätystulos, koska testijuoksu Nuuksion 70km ultran melko teknisillä poluilla ei luvannut hyvää kulkua. Karhunkierroksen (166km) ja NUTS Distance 300:n DNF:ien jälkeen sain tähän kauteen yhden ehjän juoksun, mutta oli hiukan tuuriakin matkassa, että tällä suorituksella sain kolmannen sijan kisassa.
Kolmantena alussa edennyt Anton Aro oli Rykiniemessä ajassa 2:06 eli kutakuinkin samassa kuin itse vuotta aiemmin. Ilmeisesti vatsaongelmat jo hidastivat tuossa vaiheessa menoa eli Antonin alkuvauhti olisi ehkä ollut vielä kovempi ilman näitä vaivoja. Jäi hänelle nyt nälkää ensi kauden kisoihin ja näytettäväksi muille, että perusmatkan kisa kulkee loppuun asti reippaalla vauhdilla.
Neljänneksi tullut Heikki Salo jäi minulle vain reilut 5 minuuttia. Hän ja Juho Kunnari tekivät ensimmäisen kierroksen loppupuolella Mäkrän eteläpuolella olevassa X-risteyksessä isohkon pummin, kun he kääntyivät vahingossa suoraan uudelle kierrokselle, kun olisi pitänyt jatkaa suoraan. Pimeällä on helppo tehdä virheitä, vaikka olisi jo tuon risteyksen läpi kisan alussa mennyt. Kenties he kääntyivät valon perässä - GPS-seurannan perusteella Juuso juoksi hetkeä ennen risteyksestä edeten jo toisella kierrostaan. Heikille tuli vielä toinen sekaannus, kun hän eteni toisella kierroksella samasta risteyksestä läpi ihan oikein, mutta joku toinen juoksija tuli vastaan sanoen "väärä suunta" (tehnyt saman pummin?). Heikin oman arvion ja myös GPS-seurannan perusteella näihin virheisiin meni 20-25 minuuttia. Jos Heikki olisi tullut takaa ohi, olisin varmasti yrittänyt pysyä mukana, mutta Heikki olisi ehkä vienyt pidemmän korren loppunousussa. Se jäi näkemättä nyt.
Tasaisempiin kierrosaikoihin pääseminen ei onnistunut kolmannellakaan kerralla. Vaikka vauhti oli maltillinen, päivän tasoon nähden alku oli taas liian kovaa. Aiempien perusmatkojen kokemuksella onnistuin jakamaan jäljelle jääneet voimat paremmin. Ehkä hiukan parempaan loppuaikaa olisin päässyt, jos takana tullut Heikki olisi ehtinyt näköetäisyydelle, mutta ei mitään ihmeellistä reserviä ollut jäljellä toisen kierroksen lopulla.
Sykekäyrästä tuli laskeva kuten aiempina vuosina (kuva alla). Keskisyke (137) oli kolmesta Vaarojen perusmatkasta korkein ja myös korkeampi kuin hyvin onnistuneella 2019 NUTS Ylläs-Pallaksella. Masokistin Unelman sileän satasella (8,5h) oli sama keskisyke 137. Korkeampi syke, huonompi aika. Tuota pitää varmaan tulkita, etten ollut nyt yhtä hyvässä kunnossa kuin 2020. Kisan jälkeen sydän tuntui väsyneeltä siinä missä jalkojenkin lihakset.
Jos Polarin kynnyksien mukaan kisan sykekäyrää katsoo, olin kisasta vain 6 % pk-alueella ja 61 %:ia vk1-alueella ja 32 %:ia vk2-alueella. Kynnysarvot eli 124 aerobiselle kynnykselle ja 159 anaerobiselle eivät ole millään tarkalla testillä mitattuja, joten heittoa oikeisiin lukemiin varmasti on, mutta eivät nuo ihan pielessä ole omiin havaintoihin ja tuntumiin nähden. Tulkitsen dataa siten, että helppoa matkavauhtia pitäisi työstää paremmaksi, jos mielii tulostasoa parantaa - pitää päästä samoilla tehoilla kovempaa. En ainakaan tätä korkeammilla sykkeillä pysty perusmatkaa juoksemaan.
Kolme sykekäyrää. Sama trendi, hiukan eroja.
- Ensimmäinen selkeä piikki alaspäin on puolivälin huoltotauko.
- 2021 syketaso nousi loppupuolella, kun kiristin puoleksi tunniksi vauhtia pitääkseni kolmannen sijan. Otin jo alamäen ennen loppunousua maltilla.
- 2020 kisassa seurasin n 15min edelläni mennyttä Tomi Mikkolaa Kiviniemeen asti, sitten oli höllättävä vauhtia ja luovuin jahtaamisesta.
- 2019 kisassa intouduin ensimmäisen kierroksen puolivälissä liian kovaan vauhtiin ohittaessani muita. Toisen kierroksen lopulla energiavarat hiipuivat melko pahasti ja tuli useita taukoja ja paljon kävelyä.
Juuso Simpanen kirjasi uudeksi reittiennätykseksi 15:13:08. Eroa tuli siis kutakuinkin valovuosi. Tomikin paransi tunnilla aikaansa 15:51 edellisvuoteen nähden. Eri planeetalta nämä Team Nouxin kaverit. Yritin ajatella kisan jälkeen positiivisesti, että olin hölkkäävien ikämiesten joukossa nopein, mutta Mr. Sauvakävelijä eli Tommi Lainema kohteliaasti huomautti, etten vielä ole edes ikämies.
Alun perin ajatuksissa olleella yhdellä kierroksella valoisalla (eli 65km matkalla) en olisi yltänyt 3. parhaan joukkoon (7:01-7:09), vaikkei sillä matkalla miesten puolella reittiennätystä hätyytelty. Juuson tämän hetkistä ylivoimaa kuvastaa hyvin, että hän olisi pääosin pimeällä juostulla ensimmäisen kierroksen väliajallaan ollut nopein 65km matkalla. Johanna Antila paransi 7:10:45 ajalla naisten reittiennätystä selvästi - en siinäkään kyydissä olisi pysynyt.
Toisen kierroksen energiasta iso osa jäi yli.
Energia oli melko sekalainen kokoelma. Ensimmäisellä kierroksella kulutin kaiken mukana olleen eli optimi tilanne. Toiselle kierrokselle otin enemmän energiaa mukaan, mutta en saanut yhtä paljon sitä alas. Energiaa oli siten maalissa jäljellä 290g edestä. Onhan siinä siis hiukan tullut ylimääräistä kannettua - varanergialla turvaa maaliin pääsyä hitaammallakin vauhdilla, tuloksen kannalta vähempi olisi ollut parempi.
Varusteet toimivat taas hyvin enkä vaihtaisi niissä mitään. Lupinen otsalampu kärsi toisen kierroksen alussa hetkellisesti kontaktihäiriöstä ja kokonaan pimeni pari kertaa Mäkrällä, mutta kääntelin jatkojohtoa selässä ja se vika poistui. Pitkälahkeiset trikoot ovat pitkään yöhön hyvät, vaikka olikin suht lämmintä. Shortseissakin monet juoksivat kuvien perusteella.
Fysiologisia havaintoja kisan vaikutuksista:
Kisan aikana toisella kierroksella oikeasta silmästä näkö alkoi sumentua. Vaikka yön sumu poistui eivätkä silmälasit enää huurtuneet, näin loppukisan ajan polun ja maisemat oikealla silmällä kuin sumuverhon läpi. Tämä ei merkittävästi haitannut, sillä stereonäkö toimii ja vasemmalla silmällä näin normaalisti. Oire hävisi muutama tunti kisan jälkeen. Sormet turposivat kisan aikana ja muuttuivat hiukan valkoisiksi. Tämäkin on tapahtunut useasti aiemmin. Sormivoimia oli kuitenkin hyvin, eikä ollut vaikeuksia avata minigrippejä tai patukoiden kääreitä. Lämmin ilma auttoi.
Varsinaisia rakkoja kisasta ei tullut, mutta jalkapohjiin päkiän alle ja päkiän sisäreunoihin alkoi muodostua kisan aikana hot spotteja, koska iho oli ison osan ajasta kosteana, vaikka itse reitti olikin melko kuivassa kunnossa. Nuts300:lla nämä samat hotspotit pahenivat isoiksi rakoiksi, jotka keskeyttivät kisani. Jos Vaarojen kisa olisi pidempi (kolme kierrosta, anyone? ;-), olisi asialle pitänyt tehdä jotain. Varpaiden kynnet kärsivät kisasta hiukan tavallista enemmän - kaksikerrossukka on hiukan paksumpi ja siten varvastila jää pienemmäksi - en tiedä.
Karhunkierros keskeytyi toukokuussa, kun etureisistä loppui voimat jarrutella alamäkiä. Nyt kisan jälkeen jalkojen isot lihakset olivat väsyneet, mutta pystyin kaiteesta kiinni pitäen nousemaan ja laskemaan mökin portaita. Eniten tässä kisassa kipeytyivät nilkat sekä akillesjänteet ja pohkeet. Jalan luontainen jousimekanismi rasittuu yleisesti ultramatkalla. Kolilla erityisesti kovilla on lihakset ja jänteet, joita tarvitaan tasapainoilussa epätasaisella alustalla tai työntöön ylös mäkiä.
Juoksua poluilla tuli elo-syyskuussa varsin vähän eikä verttiä pahemmin, joten en yllättynyt jalkojen kipeytymisestä. Elokuun saldo oli juoksua 338km, josta 100km sileän kisasta ja juoksin ennen sitä kisaa melko vähän poluilla, verttiä yht. 1800m. Syyskuu 196km, jossa yksi 46km polkupitkis (eli se testijuoksu), verttiä 1600m. Kolme vuorokautta kisasta eli tiistaina pystyn pyöräilemään ja kävelemään ihan hyvin, mutta en juokse, koska pohkeiden alaosa ja akillesjänteet ovat edelleen kipeät.
Kisaa edeltävästä yöstä (to-pe) Polar oli sitä mieltä, että unen laatu ei ollut hyvä ja alkuyön syketaso tavallista korkeammalla ja yöllinen palautuminen vajaata, joten olisi hyvä ottaa kevyt päivä. Tuota ohjetta hiukan huono noudattaa, kun edessä oli kisa. Mielestäni nukuin suht normaalisti. Voi olla virhe optisessa sykkeenmittauksessa, miksi alkuyöstä syketaso oli korkeammalla. Kamojen pakkaus vei puoleen yöhön, joten ihan optimaalinen uni ei ollut. En kuitenkaan pahemmin miettinyt kisaa ennen nukahtamista enkä antanut tämän vaivata kisaa.
Kisan jälkeisenä yönä (la-su) yön keskimääräinen syketaso oli noin 10 lyöntiä tavallista korkeammalla ja yöllinen palautuminen heikkoa. Olin tietenkin hyvin väsynyt valvotusta edellisestä yöstä, mutta heräilin pitkin yötä, sillä kipeiden paikkojen takia asennon muuttaminen havahdutti. Su iltana jalat olivat edelleen varsin kipeät enkä saanut heti unta. Otin 400mg ibuprofeiinin, koska halusin lepoa ennen työviikkoa. Tämä oli ainoa särkylääke, minkä otin koko aikana. Polarin mukaan su-ma yön syketaso oli jo normaali ja palautuminen erittäin hyvä, ma-ti syketaso normaali, palautuminen normaalia.
Pikkuvarpaiden kynnet irtosivat. Tosin eivät naapuritkaan olleet järin kauniita.
Jatko:
Pidän ainakin viikon taukoa juoksusta. Tämän vuoden puolella starttaan ehkä Synkälle Syysunelmalle marraskuun alussa tossulla tai pyörällä. Viime vuonnatuli suoritettua Synkkiksen pisin matka (n 150km), joten nyt voi ehkä valita hard coren sijasta tuon ihan ok:n (100km). Lyhin matka, 50km, onkin sitten nimeltään jo kermaperse. Ensi vuoden osalta kisakalenteri on auki, kunnes Nuts Distance 300 varmistuu. Sitä ennen alkuvuoteen otan kisakalenteriin yhden ultran, kun taas pääsee turistimatkalle ulkomaille.
Banner-kuva: Juuso Jonninen