Masokistin Unelma 2021

Tavoite ja ennakkovalmistelut:

Kisasta varmaan olen kuullut yli 15 vuotta sitten pitkien kestävyyshaasteiden ja seikkailu-urheilun alkaessa kiinnostaa, mutta silloin nuorena taisin pitää hommaa turhan hulluna. Onko siinä nyt järkeä juosta sata kilsaa kiertäen yhtä lyhyttä lenkkiä. Kypsyminen vei tovin eli ehdin siirtyä seikkailu-urheilusta triathloniin ja sitten polkukisoihin ennen kuin olin valmis ultrajuoksuun. Joillain kehitys on mennyt toisin päin eli Masokistin Unelmalta on lähdetty liikkeelle ja sitten siirrytty poluille. Esimerkiksi Juha Jumiskon nimi löytyy tuloksista vuodelta 2008, ja Juuso Simpanen aloitti ultrajuoksu-uransa suoraan voittamalla vuoden 2015 Masokistin unelman.

Kesään asti fokus oli Nuts300-kisassa. En halunnut ottaa heti mitään uutta kisaa tavoitteeksi sen jälkeen, joten pidin syksyn kalenteria auki. Kun elokuun alkupuolella pääsin takaisin treeniin kiinni, aloin harkitsemaan jotain sopivaa kisaa ennen Vaarojen maratonia. Nyt oli hyvä hetki ottaa tämä klassikko ohjelmaan, kun en ole Nuuksio Trail Ultralla kisaamassa, vaan lasten kisassa saattajana. Olin myös ollut varalla Jukolan viestiin, mutta näytti siltä, että joukkue pärjää ilman.

Ilmoittauduin mukaan viikkoa ennen varmistettuani, että kisa järjestetään max 50 henkilön koronarajoituksen puitteissa. Sileän satasta lähinnä on keväällä 2020 juoksemani Reitti 2000 (110km, hiukan yli 10h). Silloin ensimmäisenä koronakeväänä tuli juostua sarja juoksuja vitosesta maratoniin. Nyt alla ei ollut mitään yhtä selvää sarjaa pitkiä tai vauhdikkaita sileän juoksuja, joten juoksuun lähdin ns hyvillä vanhoilla pohjilla. Arvelin satasen kulkevan 8-9h väliin, mutta hyvää arviota minulla ei ollut. Satu Lipiäinen on kisan kahtena edellisenä vuotena voittanut. Hän kertoi Instan kautta kisaa edeltävänä iltana, että lähtee tavoittelemaan 8h alitusta. Pyöritin hetken Exceliä ja pohdin tähän vaadittavaa 4:48 min/km vauhtia. Kenties. Taulukkoon laskin loppuaikoja kilsavauhdeilla 5min/km molemmin puolin.

En käynyt kokeilemassa reittiä etukäteen. Voi varmaankin sanoa, että kisaformaatti tarjoaa hyvät mahdollisuudet parhaiden ajolinjojen löytämiseksi, eikä varsinaista kotikenttäetua ole tarjolla. On monta kierrosta harjoitella, miten mutkia tai reitin pieniä nousuja lähestyy.

Kisan kulku:

Olin paikalla lauantaiaamuna noin varttia ennen eli 7.45, kun arvelin, ettei reilu 40 kisaajaa muodosta ruuhkaa. Hain numeron ja chipin sekä kannoin huoltopisteen virkaa toimittavan muoviboksin varikkosuoralle. Nostin marmeladit, geelit ja lötköt laatikon päälle. Klo 8 olimme jo viivalle ryhmittymässä, mutta kisan startti päätettiin ottaa klo 8.05, joten ehdin vielä säätämään nauhat kengistä samalla, kun lyhyt ohje ja alkupuhe pidettiin kisaajille.

Satu otti heti startista kärkipaikan saaden pari miesjuoksijaa mukaansa. Alle 4:30 kilsoihin ei ollut asiaa ja jäin suosiolla juoksemaan omaa vauhtiani. Tunnustelin muutaman kilsan, löytyykö vaihdetta, jolla juoksu rullaisi alle 8h-aikaan, mutta sellaista ei tuntunut löytyvän, vaan sykkeet lähtivät kipuamaan vk2:n puolelle. Kympin kohdilla heitin jo hyvästit 8 tunnin alitukselle. Sopiva vauhti löytyi noin 5min/km paikkeilta.

Kun kisaa oli reilu tunti takana, ukkonen jyrähteli ensin varoitukset. Muutamaa kierrosta myöhemmin tummat pilvet pudottivat juoksijoiden niskaan vettä varsin anteliaasti. Vaikka juoksin, hiukan viileä tuli sateessa ja kävin metsän puolella nopealla pit stopilla. Tästä tuli kisan hitain kierros. Muuten kierrokset kulkivat vielä pääosin alle 10min ajassa eli n 5min/km vauhdilla. Maratonin väliaika omalla kellolla oli 3:29.

Oli etukäteen arvattavissa, että puoleen väliin kulkee mukavasti, mutta sitten tulee pitkiä kilsoja. 50-80km oli nihkeää ja vilkuilin useamman kerran kilsoja kellosta miettien, enkö todellakaan ole enempää vielä juossut. Kierrosajat menivät kymmenen minuutin yli eli vauhti hidastui 5min/km huonommalle puolelle.

Sijoituksestani en ollut varma. Arvelin ohittaneeni jo kahdesti toisen kovaa vauhtia startanneista. Satu ehti ohittaa minut kolme kertaa, mutta muita ei tullut takaa ohi. Mietin, juokseeko joku edelläni melko samaa vauhtia vai onko joku keskeyttänyt. Väliaikojen mukaan noin 68 km kohdilla ohitin Tom Olssonin, mutta en sitä kisassa huomannut.

Perhe tuli kannustamaan noin puoli kolmen aikaan iltapäivällä eli kun kisaa oli takana 6,5h eli noin 80km. Arvelin kaksi tuntia vielä kisassa menevän ja 8,5h yli, sillä vauhtini oli hiukan hiipunut. Sain loppuun kuitenkin uutta energiaa, kun pääsin laskemaan jäljellä olevia kierroksia alaspäin kymmenestä. Laskin 90km kohdilla ehtiväni alle 8,5h aikaan ja ennen viimeistä kierrosta himmailin jo hiukan. Pienellä loppukirillä tulos oli 8:27:28.

Analyysi:

Kisan voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä enkä alun perin arvellut Satun vauhdissa aloittavani. Jäin Satulle 36,5 minuuttia. Satu ehti kolme kertaa ohittamaan minut, minun kierroksilla 11, 19 ja 29 eli matkaani noin 22, 38 ja 58 kilometrin paikkeilla. Askeleesta ja rytmistä kyllä erotti, että nyt tulee takaa joku oikeasti juosten. Sen jälkeen vauhtiero kuitenkin kaventui eikä Satu enää ohittanut minua. Satu paransi jälleen aikaansa ja juoksi naisten kautta aikain toiseksi parhaan ajan 100 kilometrillä (taisi tulla väliaikana 6h juoksun SE).

Satanen on aika raaka matka juosta kovaa. Kenties sileän juoksuun keskittyen tuo kahdeksan tunnin alitus olisi mahdollinen, mutta tästä alaspäin kohti seitsemää tuntuu melko mahdottomalta. Henri Ansion SE 6h 46min tarkoittaa alle 4:05 min/km keskivauhtia. Samassa ajassa olin vasta 82km kohdilla. Henkan taso on minun 5 min/km hölköttelyyn nähden valovuoden päässä. ME-taso on n 3:40 min/km, joka on sellainen vauhti, jota juoksen tonnin vedoissa.

Vauhdinjako oli mielestäni onnistunut . Ei ihan tasainen, mutta ultraksi jo varsin tasainen. Pientä vauhdin hiipumista tapahtui vaikeiden kilsojen aikana. Alla on kisan kolmen parhaan juoksijan varsinaisen reitin kierrosajat (51 väliaikaa; Satu harmaalla, minä sinisellä ja Tom oranssilla). Sain melko suoran viivan tai ainakin katkaistua nousevan trendin. Kierroksen 16 kohdalla sateen alettua tuli pit stop. Jokunen poikkeama ylöspäin selittynee lyhyillä pysähdyksillä huoltolaatikolla. Finlandia-marmeladien pureskelua varten hidastin myös hiukan vauhtia, mutta en kisan aikana käytännössä pysähtynyt tai kävellyt. Parilla viimeisellä kierroksella himmailin vauhtia, kun olin jo saanut marginaalia 8,5h alitukseen. Viimeinen "kirikierros" oli kisan nopein (käytännössä samaa tasoa kuin kierrokset kisan alussa).

Otin energiaa ensimmäisen kerran hiukan yli tunnin jälkeen (varsinainen kierros 7) ja seuraavan kerran toisen tunnin täytyttyä ja sen jälkeen keskimäärin 3 kierroksen eli noin 30min välein. Juodessani juoksin kierroksen lötkö kädessä, kunnes perhe oli huoltamassa kisan loppupuolella. Energiaa olisin ehkä voinut ottaa jo aiemmin, vaikka juoksu tuntui silloin helpolta. Heti alusta alkaen tankaten kenties olisin juossut hiukan parempivoimaisena kisan vaikeita kilsoja.

Sade ei kovin pahasti haitannut, vaikka tulosseurantataulu hetkeksi pimeni pahimman sateen takia. Kosteissa vaatteissa tuli hiukan hiertymää, mutta en sitä kisassa edes huomannut.

Keskisyke oli 137 (arvioitujen kynnysten mukaan vk1-alueella) ja maksimi 151 tuli pienestä loppukiristä. Syke oli samaa tasoa kuin Reitti2000:lla (keskisyke 136). Reitti 2000:lla keskivauhti oli 5:31 min/km, koska reitillä on teknisiä polkupätkiä ehkäpä 5-6km ja korkeuseroa tulee paljon enemmän. Pitkillä polku-ultrilla keskisyke jää matalammalle. Keskivauhti laskee selvästi kävelyn myötä.

Yhden lenkin kiertäminen sujui ok, mutta kokemuksena PePon Synkkä Syysunelma tai etenevät polku-ultrat ovat paljon mielekkäämpiä. Jälkikäteen sileän satanen kisana - ainakin tällä vauhdilla juostuna - oli rasitukseltaan pitkiin 130km+ polku-ultriin verrattuna selvästi kevyempi. Mikään paikka ei tullut kovin kipeäksi eikä tullut valvottua kokonaista yötä. Polvissa ja akillesjänteissä on arkuutta, mutta kisaa seuraavana päivänä kevyt liikunta onnistui. Ajoin maastopyörällä siirtymät lähipolulle ja hölkkäilin puoli tuntia 6v-pojan perässä hänen ajaessaan MTB-treenilooppia ympäri valtavalla innolla, kun isi ei tahtonut pysyä perässä. Arvelen, että Sherwood Trail Runilla (20 km) viikon päästä voi yrittää antaa jaloille jo hiukan kyytiä kahden vanhemman lapsen juostessa kisan lyhyempää matkaa.