NuTS Kesäkirmaisu 85km virtuaalikIsa

Ennakkovalmistelut:

NUTS järjesti virtuaalikisan meille kaikille, jotka olisimme peruuntuneelle Karhunkierrokselle olleet starttaamassa. Pieni joukko juoksijoita kävi vetämässä omatoimisesti perusmatkaa ihan oikean GPS-palleroseurannan kanssa paikan päällä, mutta tyydyin pitkään lenkkiin Nuuksion polkuilla. Koska Reitti2000 110km FKT-lenkistä oli vain viikko, oli aika selvä, että downgrade perusmatkalta puolikkaaseen on järkevin veto. Helppo reittivalinta oli kerätä ensin 13km edestakaisena lenkkinä ja sitten kiertää Nuuksio Classic Trail Ultran 70km reitti. Nuuksio Classicia on tullut erilaisissa pätkissä juostua, muttei mitenkään kyllästymiseen asti.

Virtuaalikisan kulku:

Sääennuste lupasi sadetta, mutta aamulla ei vielä satanut. Maa oli kuitenkin märkä. Puuroaamupala 6.30 ja tarkistus KK:n perusmatkaa taivaltavien GPS-pallojen etenemiseen ja Youtubesta Mustavuori Challenge 24h live-feediä. Autolle kävellessä ripsi hiukan vettä. Saderintama vyöryi etelästä päin päälle. Kun olin n 7.45 hotelli Nuuksion parkkipaikalla, vettä tuli kuin aisaa. Katsoin sataako.fi-palvelusta, että pari tuntia olisi sadetta. Seurasin tovin tunkkausta live-feedistä. Kun sade hetkeksi hellitti, kiskoin takin pois ja suuntasin 13km alkulenkille Siikarannasta Veikkolan suuntaan.

Alkulenkki meni about kaunokirjoitus-L:n muotoisena eli lenkki Kaislammen kallioilla ja siitä Soidinsuolle ja kääntö suon pohjoisreunalta takaisin. Kääntöpaikalla pit-stop. 13,4km kohdalla Classic Ultran reitille startatessa aikaa oli mennyt 1:22. Sade jatkui, muttei yhtä kovana.

Neljäsosan paikkeilla (reilut 22km, 2:15) Swinghillin mäessä satoi edelleen, mutta laitoin some-päivityksen. 6min/km tavoitteesta oli järkevä luopua ja ennakoin itselleni 9h loppuaikaa. Solvallan itäpuolen järvillä oli menossa swimrun-virtuaalikisa ja vastaan tuli iloisia kisaajia märkkärit päällä. Teknisillä pätkillä vauhti ei pysynyt. Kiertelin lätäköitä ja varoin liukkaita juuria. Muutamia pieniä navigaatiopummeja tein, missä ei tullut tarkasti vahdattua reittiä kellosta. Ultran lisälenkin jälkeen maratonin kanssa yhteisellä reittipätkällä aurinko alkoi pilkistellä ja märät irtohihat saattoi työntää liivin taskuun.

Puolivälissä n 42km Suolikkaan kallioilla aikaa oli mennyt 4:30 ja vajaa puolet marmeladeista. Laitoin some-päivityksen tieltä ennen Isoa-Antiasta. Ultran toisella lisälenkillä Kattilan jälkeinen helppo pätkä rullasi kulki hyvin. Ison-Parikkaan molemmin puolin rantapolku oli hyvin hidasta. Kuuset raapivat ja varoin kaatumista. Puuttui sellainen oikean kisan ärhäkkyys painaa puskista läpi, kun ei ollut kilpakumppaneita. Ylämäkiäkin tuli käveltyä paljon enemmän. Pari kertaa kadotin reitin tai seurasin pätkän väärää polkua.

Klassarinkalliolla taivas alkoi tummua. Juuri ennen Saarilampea pilvet repesivät ja päälle iski kova sadekuuro. Järven vesi meni ihan sameaksi, mutta otin silti lötköllisen vettä, joka oli jo täysin lopussa. Kaivoin irtohihat takaisin. Vähän ennen Valklammentien huoltoa laitoin lyhyen päivityksen, että 9km jäljellä. Lenkillä Vähä-Holman ja Tynnyrilammen ympäri kadotin hetkeksi polun ja kävelin pätkän. Kylmyys alkoi hiipiä, mutta sain sitten Valklammentien jälkeen helpommilla polkupätkillä hiukan nostettua tehoja. Soidinsuon kiertävällä loppulenkillä aurinko jo paistoi. Matkaa tuli 85km ja aikaa meni 8:57:39.

Analyysi:

En saanut tähän vetoon kunnon kisalatausta. Keskinopeus oli 6:20 min/km. Keskisyke 135 oli pk:n puolella (syksyn kisassa 148). Nuuksio Classic Trail Ultraan meni 7:35 eli se kulki n 50min hitaammin kuin kisassa syksyllä 2019. Vaikka tuosta laskisi 3-4min sometteluun ja 5-7min pieniin koukkuihin ja pummeihin, oli vauhti keskimäärin koko ajan hitaampaa ja erityisesti teknisillä pätkillä jäin. Ultran alla oli tietenkin myös 1h 22 min juoksua 13km alkulenkistä. Keli oli varsin märkä ja varoin tällaisessa virtuaalikisassa turhaa kaatumista. Kiertelin lätälöitä varmaan turhaankin, koska kengät olivat märät joka tapauksessa. Poikkeuksellisesti pari pienempää rakkoakin tuli jalkapohjiin. Terävyyttä verotti myös edellisen viikonlopun 110km lenkki, vaikka treeniviikosta ma-pe otin varsin kevyesti.

Pieni marmeladivertailu

Kisoissa olen käyttänyt enrgiana pääosin geelejä lötkössä ja geelikarkkeja. Purtavasta energiasta tarjolla on useiden eri brändien tuotteita keskihintaisista premium-tasoon kuten vaikka Noshtin kulinaristiset energy chew -herkut. Nämä oikeat lisäenergiatuotteet ovat pääosin mainioita, mutta varsin hintavia, luokkaa 30-75e/kg. Kun kulutus tällaisella 8-10h ultralenkillä on puolen kilon luokkaa ja tavallisissa pitkiksissäkin (3-4h) menee n 150-250g, olen hakenut kustannustehokkaampaa energian lähdettä. Mielestäni tavalliset pehmeät marmeladit toimivan varsin hyvin, jos juomasta saa elektrolyyttejä. Sormiin jää hiukan sokeria, mutta kyllä ne sormet geelien kuorista tulevat vähintään yhtä tahmeiksi.

TransGranCanarialla oli eväänä klassikkoa eli vihreitä kuulia. Ne ovat varsin kiinteitä marmeladeja. Siinä kisassa niitä ehti ylämäissä oikein hyvin mutustelemaan, mutta sauvojen kanssa minigrip-pussien operointi ei ollut erityisen kätevää. Mukana TGC:llä oli myös Decathlonin Aptonia-brändin yksittäispakattuja "oikeita" urheilumarmeladeja, joiden kilohinta oli n 20e/kg. Periaatteessa ne olivat yhdellä kädellä avattavissa ja syötävissä, mutta valitettavasti nuo marmeladit lämmetessään pehmenivät ja liimautuvat todella pahasti kiinni kuoriinsa. Hyvä idea, heikko toteutus.

Kesäkirmaisu-lenkille minigrip-pussitin Lidlin Sweet Corner -brändillä myytävää juhlamarmeladia (erätuote; hamstrasin sitä useamman rasian lisää heti ekojen kokeilujen jälkeen) ja Finlandia Candyn pehmeää hedelmämarmeladia (Rautatientorin metroaseman karkkikaupasta). Kilohinnat ovat n 8e/kg ja 6e/kg. Lidl voitti tämän vertailun. Rakenne, suutuntuma ja maku voittaa selvästi Finlandia Candyt, joissa on liikaa sokeria ja liian esanssinen maku. Päätarkoitusta eli energiaa tuntui kummastakin irtoavan, en siinä havainnut erityistä eroa. Tuosta Lidlin tuotteesta pidän jopa enemmän kuin vihreistä kuulista, jotka vaativat paljon enemmän pureskelua. Lidlin marmeladeja oli matkassa myös Nuuksio Classic maratonreitin vk-treenissä toukokuun alussa. Uskon marmeladien toimivan myös kovempitehoisessakin menossa eikä vain ultramatkojen retkeilyssä. Testit jatkuvat. Vinkkaa, jos olet löytänyt jonkun hyvän, jota kannattaa kokeilla.