Nuuksio Classic Trail Ultra 70 2020

Ennakkovalmistelut ja reitti:

Valmistautuminen kisaan jäi hyvin lyhyeksi, kun vasta torstaina otin siirtopaikan ja lisäsin nimen ultran listalle. Herkistely jäi reiluun päivään, joten kisaan asennoiduin hyvänä treeninä Vaarojen maratonille. Aika selvää oli, että Nuuksion ultra ei kulje omalla ennätysvauhdilla (6:45). Takalaita oli kesäkuun alussa omatoimisesti NUTSin virtuaalikisassa juostu 7:35 (sis. hiukan somettelua ja navigointipummeja; sadekeli ja alla 13km lisälenkki). Odotusarvo oli siten noin 7h loppuaika.

Kisan kulku:

Kisapaikalla n 5.40. Reipas sadekuuro piristi kisaajia juuri ennen starttia ja odotin katoksen alla viimeiselle minuutille. Löysin vapaan täplän starttiruudukon toisen rivin reunasta. Tummien pilvien takia oli vielä lähes pimeää klo 6 kisan startatessa. Jalat eivät tuntuneet lähtösuoralla erityisen teräviltä, joten päätin lähteä varovaisesti liikkeelle. Annoin ison letkan juoksijoita karata edelle.

Swinghillin päällä (n 9,5km) olin vasta 14. Muutaman selän näin rinteessä edelläni. Jälkikäteen väliajoista katsoen eroa Simpaseen oli tullut jo 8:45 ja silloin toisella sijalla edenneeseen Lari Koivuun 3:43. Eroista en juostessa tiennyt mitään, eikä sillä olisi merkitystä ollut. On turha yrittää juosta kovempaa, kuin jaloilla pääsee. Huolehdin, etteivät sykkeet nouse maksimikestävyyden puolelle ja että keskisyke pysyy aisoissa.

Reitti oli paikoin varsin märkä. Kiertelin pahimpia lätäköitä ja soisia paikkoja. 14km kohdalla Orajärvellä eli ultran ensimmäisen lisälenkin alkaessa sain kiinni ensimmäiset selät 9-10 juoksijan pitkästä letkasta. Pari kilsaa tunnustelin vauhtia. Siirryin hissukseen kärjille vetämään Kattilajärven eteläpuolella. Juomapisteellä (n 21km) tankkasin vettä lötköön ja sain kuulla, että kolme on edellä (arvelin, että ovat Simpanen, Koivu ja Aro). Tästä kohdasta alkoi pieni reittimuutos. Noin 400m tiepätkä oli korvattu metsän puolelle vedetyllä kiertoreitillä.

Normaalireitille palattuamme perässä juossut naisten ultran ennakkosuosikki Johanna Antila kyseli, paljonko aikani oli vuotta aiemmin ja vastasin 6:45. Vastaus selvästi aiheutti hiukan huolta alkuvauhdista, mutta jatkoin, että nyt ei olla samassa, vaan yli 7h vauhdissa.

Reitin korkeimman kohdan jälkeen Sarkkisen ja Suolikkaan kierrossa on hitaita pätkiä. Kaaduin johonkin juureen ja muutenkin kompastelin, kun jalka nousi laiskanlaisesti esteiden yli. Eroa taakse alkoi silti hiljalleen kertyä kalliopätkillä. Suolikkaan jälkeen metsätiepätkän alkaessa en enää kuullut perästä kenenkään ääniä.

Jatkoin omalla vauhdilla pitäen sykkeet 145 paikkeilla. Kilometriajoista en välittänyt. Högbackan huollossa kuulin, että Lari Koivu on vain pari minuuttia minua edellä. Tankkasin lötkön ja lähdin Larin perään maltilla. Kävelin jyrkähkön mäen ylös Haukkalammelle vievällä polulla ja söin kourallisen geelikarkkeja - kuten vuotta aiemmin.

Larin selkä tuli vastaan pari kilometriä ennen Kattilaa. Kyselin, miten juoksu on kulkenut. Kattilassa kisan live-päivityksen kuvaajalta kyselin, miten Anton Aron juoksu sujuu (oletin, että hän on edellämme). Sain kuulla Antonin pummanneen 21km huollon kiertopätkän kohdalla usean minuutin verran.

Ultran toinen lisälenkki alkaa helpolla sorapolulla. Juoksin sitä hiukan reippaammin. Lari jäi taakse. Olin siis hiukan puolivälin jälkeen yllättäen kisan toisena, vaikka oma veto oli nyt selvästi heikompi kuin kisassa 2019. Matkaa oli kuitenkin vielä jäljellä n 32 km, joten ei ollut syytä vielä ajatella palkintopallia.

Ison Parikkaan rantoja pitkin kiertävä pätkä on hidas. En tässä enkä muillakaan teknisillä pätkillä rynninyt turhaan. Varoin kaatumasta ja säästelin omia voimia. 47km kohdalla juomahuollossa tankkasin n 400ml vettä. Tilanteesta takana en saanut mitään varmaa tietoa. Kuulin, että useamman juoksijan GPS-tracker oli kadottanut yhteyden ja siten palleroita oli pudonnut live-seurannasta.

Lisälenkillä on välissä helpompia tiesiirtymiä ja polkupätkiä, jotka rullailin vauhdikkaammin - kisassa pitää hyödyntää omia vahvuuksia. Näillä pätkillä juoksu oli nautinnollista. Aurinkokin pilkisteli. Jossain Klassarinkallion kohdilla loppui lötköstä vesi. Valklammentien huoltoon oli n 5km, mutta laskin pärjääväni sinne saakka. Tässä kohdin eteneminen oli hiukan tahmeaa.

Ison-Holman jälkeen takana vilahti kolmen juoksijan ryhmä. Hetken mietin, ovatko jotkut takana saaneet uuden vaihteen päälle, mutta porukka olikin maratonin juoksijoita. Keulilla meni Tomi Mikkola, jonka kanssa meillä oli hyvä kisa NUTS Ylläs-Pallaksen satamailisella. Tomi oli myöhemmin pudottanut muut ja juoksi hienosti maratonilla kolmanneksi.

Valklammentien huollossa (n 63km) join ensin 250ml urheilujuomaa ja otin n 350ml pulloon loppumatkalle. Team Nouxia ja muita juoksijoita kannustamassa ollut Sami Vähänen tsemppasi, että toinen sija on tulossa. Huikkasin, että Simpanen lienee jo maalissa. Loppumatkan yritin juosta rennosti. Muutamia käveltyjä ylämäkiä lukuunottamatta juoksu kulki riittävän hyvin.

Maratonin juoksijoista Pekka Itävuo (6. ) ohitti loppulenkin alkaessa. Sain pidettyä hetken lähes samaa vauhtia, mutta loivassa ylämäessä Pekka katosi näköpiiristä. Soidinsuon mäen tallustin ylös. Takana ei näkynyt ketään. Mäen päällä Team Nouxin Oona Hilkamo oli kannustamassa ja rohkaisi, että pari kilometriä enää. Varmaan näytin jo melko väsyneeltä siinä vaiheessa.

Juoksu eteni varsin tasaisesti ja pidän omaa vauhdinjakoani taas onnistuneena ellei jopa parempana kuin vuotta aiemmin. Vaatii malttia antaa porukan alussa mennä ja luottaa, että omalla tasaisemmalla vauhdilla selkää tulee vastaan. Jäin edellisvuoden vauhdistani suhteessa enemmän kisan ensimmäisellä puoliskolla (13min Högbackaan n 33,5km; oikeanpuoleisin sarake taulukossa alla).

Alle 7h aikaan olisin ollut erittäin tyytyväinen, mutta nyt ei jaloissa ollut parempaan vetoon potkua. On useampi eri tekijä, miksi jäin tuon 20 minuuttia loppuajassa. Reitti oli 2019 hiukan nopeampi (kuivahko keli, vähemmän lätäköitä). Olin viime vuonna varmaankin hiukan paremmassa kunnossa. Herkistelin viime vuonna paremmin. Tein ma-ke joka päivä 55min kestovoimatreenin (Les Millsin Bodypump), eikä tuo pieni voimablokki ollut parasta valmistautumista jaloille, vaikken mitään maksipainoja ladannut tankoon. Perheestä kaikilla lapsilla oli alkuviikosta flunssaa. Pariin otteeseen pelkäsin itsekin saavani saman taudin, mutta kisaan sain onneksi startata oireettomana.

Suhteessa Juuso Simpaseen jäin joka etapilla (toinen sarake oikealta) - hän olisi voinut kisata ihan omassa sarjassaan suhteessa muihin. Vaikka Simpanen uusi voittonsa ylivoimaisesti, ei hän silti välttämättä täysin ylivoimainen ole. Arvelen, että suomalaisista polkujuoksijoista useampi juoksisi Nuksion ultran jonnekin 6:30 paikkeille, jos tosissaan sitä yrittäisi. Suomen polkujuoksun kärkinimistä useat panostavat lyhyempiin matkoihin ja juoksivat Nuuksiossa Buff Trail Touriin kuuluvan maratonmatkan. Kisaajia oli myös sivussa (ns telakalla).

Kolmanneksi tullut Anton Aron hävisi minulle hiukan alle 2 min. Lyhyellä Sherwood Traililla (20km) viikkoa aiemmin jäin selvästi hänelle (n 6 min). Hänen pumminsa 21km kohdalla vei GPS:n jäljen perusteella noin 6-7 min aikaa. Tuona aikana minä, naisten kärkikaksikko ja pari muuta juoksijaa ehti ohi. Ilman tätä mutkaa meillä olisi voinut olla tiukka kisa toisesta sijasta. En kisassa tiennyt, että Anton on kerännyt itsensä pummin jälkeen ja aloittanut reippaan takaa-ajon (Antonin GPS ei trackannyt, joten huolloissa en saanut väliaikatietoa taaksepäin). Hän oletettavasti sai kyllä tietoa erosta minuun. Anton tuli lopun (n 9km) Valklammelta maaliin vahvasti ja minua nopeammin. Jos pummia ei olisi ollut ja olisin ultran lisälenkillä kuullut, että Anton on hiukan edellä (kuten vielä Kattilan kohdalla oletin), olisin varmasti yrittänyt kiristää vauhtia ja juosta eroa kiinni. Kaksinkamppailu jäi nyt näkemättä, mutta uskallan sanoa, että Antonia nähdään jatkossakin polkukisoissa podium-paikoilla.